Vuosi 2014

Seuraavasssa hieman yhteenvetoa päättyneestä vuodesta.

Vuoden 2014 juoksukilometrit

- tammikuu: 74km
- helmikuu: 229km
- maaliskuu: 161km
- huhtikuu: 403km
- toukokuu: 420km
- kesäkuu: 342km
- heinäkuu: 427km
- elokuu: 365km
- syyskuu: 314km
- lokakuu: 402km
- marraskuu: 328km
- joulukuu: 406km

Vuosi 2014, juoksua yhteensä: 3871km

Tästä vuodesta ei nyt jäänyt mitään kummallista kerrottavaa. Vasen polvi alkoi kipuilla jo vuoden 2013 lopussa. Heti loppiaisen jälkeen kävin lääkärissä Sakari Oravan luona selvittämässä, mikä oikein hiertää. Patellajänne oli selvästi tulehtunut ja paksuuntunut. Sakke määräsi juoksukieltoon muutamaksi viikoksi ja lisäksi käymään kerran viikossa, yhteensä 3 kertaa ESWT-hoidossa, jossa polveen kohdistettiin laitteella sellaista mekanista iskutusta. Iskutuksen piti vaivassani "rikkoa" jänteestä tulehdus pois, jolloin paksuuntunut jänne pääsee kiinteytymään normaaliin muotoonsa. Juoksutauko ja hoito tepsivätkin jopa yllättävän hyvin ja helmikuussa pääsin takaisin lenkkeilyn pariin. Maaliskuussa tuli sairastelun myötä hieman lisää pakollista taukoa ja sitten vapaaehtoisesti hankittua taukoa käsivarteen otetun uuden tatuoinnin myötä. Voikin sanoa, että treenasin päättyneen vuoden aikana kunnolla vasta huhtikuussa.

Kesäaikana sain juostua ihan kohtalaisesti, mutta jotenkin homma jäi hieman puolittaiseksi. En saanut kunnolla motivoituani itseäni koviin treeneihin ja ne jäivätkin pääsääntöisesti kokonaan tekemättä. Olin jo alkukesästä päättänyt, että en koeta maratonia juosta syksyllä. Ehkäpä se jollain tavalla söi sitten motivaatiota kovia harjoituksia kohtaan. Heinäkuun lopussa juoksin Keuruulla Hirvijrvihölkän (13,9km) todella kovassa helteessä. Sen lisäksi, että helle teki kisasta tosi tuskaisen, tunsin viimeisillä kilometreillä oikean polven sisäsyrjässä jotain kummallista. Juoksua tunne ei estänyt eikä sitä voinut edes kivuksi sanoa, mutta jokin siellä hierti. Normaaleilla lenkeillä tätä tunnetta ei sitten esiintynyt, joten en mokomaa tämän jälkeen oikeastaan edes ajatellut. Elokuun puolessa välissä sitten sama tunne palasi erään aamulenkin aikana ja pikkuhiljaa paheni elokuun edetessä. Vaiva oli kummallinen sillä se ei suoranaisesti liittynyt askeluksesta aiheutuvaan tärähtelyyn, vaan polvea koukistava liike toi oikean polven sisäsyrjään kivun. Pystyin tästä huolimatta juoksemaan suht ok:sti kunnes syyskuussa tilanne paheni. Aamulenkeillä tuntui, että polvea ei saanut koukistettua lainkaan ilman kamalaa kipua, eikä kovaa juoksua voinut ajatellakaan. Niinpä varasin taas ajan Sakari Oravalle. Vaivaksi paljastui plica, eli polven sisäsivulla sijaitseva nivelkalvo oli tulehtunut. Sakke kertoi, että vaiva ilmenee niin, että kyseisen kalvon tulehtuessa sen pinnalle kasvaa pieniä nystyröitä, joka muodostaa kalvon pinnasta epätasaisen, ikään kuin tippukiviluolan katon. Tämä sitten hirtäää juostessa ja saa aikaan kipua polvea koukistettaessa. Olen takavuosina kärsinyt kaikenlaisista polvivaivoista, mutta tämä oli uutta. Sain vaivaan kortisonipiikin, jonka piti taltuttaa vaiva yhdessä viikon juoksutauon kanssa. Jos olisin takunnut vaivani kanssa pidempään, olisi tilanne voinut Saken mukaan pahentua niin, että kortisoni ei sitä olisi enää rauhoittanut. Vaiva asettui todella hyvin ja lokakuun alussa juoksu jatkui normaalisti.

Mietin juoksevani lokakuussa joitakin kisoja, mutta kunto tuntui niin kehnolta, että hyllytin ajatuksen. Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa sain tehtyä muutaman hyvän kovan reenin ja päätin lähteä marraskuun puolivälissä Aktia Cuppiin kokeilemaan, mitä vauhtia 10km kulkee. Oli todella positiivinen yllätys että kello näytti maalissa peräti 36.25. Tämä oli todella hyvä tulos ainoastaan muutaman kovemman reenin jälkeen kun painokin oli päässyt hieman korkealle. Ainakin luottoa tuli lisää roppakaupalla. Jos vain pääsen jatkamaan ehjänä treenejä niin eiköhän ne tuloksetkin siitä kohene. Loppuvuosi menikin ihan hyvin treenien puolesta, mitä nyt pikkujouluaika tuli otettua aika löysin rantein ja biletettyä vähän tarpeettomankin paljon.

Juoksukilometrit jäivät vuoteen 2013 verrattuna n. 900km huonommiksi, mutta yllättävän hyvin niitä kertyi loppujen lopuksi vaivoihin nähden. Kuten todettua, kovia harjoituksia tulikin sitten aika minimaalisesti, kisoista puhumattakaan. Starttiviivalle venyin huimat 3 kertaa. Toivottavasti vuosi 2015 tulee olemaan paljon edeltäjäänsä antoisampi. Päätavoitteena on tietenkin kohentaa maratonennätys uudelle kymmenluvulle, eli alittaa viimein 2:50 aikaraja. Olen jo ilmoittautunut Liverpoolin maratonille joka juostaan 14.6.2015. Siellä olisi siis luvassa ensimmäinen yritys. Täytyy toivoa, että jalat säästyisivät vammoilta, eikä tulisi pitkiä sairasteluja. Tuon plica-vamman kanssa pitää olla tarkkana, sillä lekurin mukaan se saattaa uusiutua joskus herkästikin. Lihaskuntoon ja venyttelyyn on siis myös syytä keskittyä huolella mikäli haluaa pysyä ehjänä. Ei kun kohti uusia haasteita.