Viikko 21

Ma 18.5; lepo
Ti 19.5; lepo
Ke 20.5; lepo
To 21.5; lepo
Pe 22.5; lepo
La 23.5; lepo
Su 24.5; lepo


Viikko 21: juoksua 0km


Ei treeneistä tietoakaan, totaalista lusmuilua. Maanantai meni vielä viime viikonlopun rankasta reissusta palautuessa. Tiistaina iski päälle hirveä tauti. Aika ironista sillä keskiviikkona menin leikkauksen jälkeiselle kontrollikäynnille Sakari Oravan luo kun operaatiosta tuli kuluneeksi 6 viikkoa. Sakke väänteli koipea ja oli sitä mieltä, että liikeradat nivusessa ovat erittäin hyvällä mallilla ja toipuminen siis näyttää hyvältä. Sain luvan alkaa yrittää hölkkää varovaisesti, alkuun max. 5km kerrallaan. Peräkkäisinä päivinä ei ole vielä suositeltavaa juosta, mutta pikku hiljaa eteenpäin. Nivusvaivojen hitaan paranemisen vuoksi kunnon treenaamisesta ei kannata ennen heinäkuuta edes haaveilla. No nyt olisi ollut mahdollista reippaan 3kk juoksutauon jälkeen sovittaa lenkkitossut jalkaan, mutta tämä yllättäen iskenyt virus vesitti haaveet. Tiistaista perjantaihin oli korkea kuume ja muutenkin aivan hirveä olo. Viikonloppuna olo helpottui, mutta missään täydessä tikissä en ole oikein vieläkään. Ehkei muutamat päivät tässä tilanteessa enää paljoa paina.


Tällä viikolla yritän juosta varovasti ja palata muutenkin ruotuun tekemään myös korvaavia treenejä. Olen näin tosin kirjoittanut jo usealla viikolla, joten alan kohta epäillä, onko tämä velttoilu tullut elämäntavaksi jäädäkseen?! Luulin edellisellä viikolla elopainonkin saavuttaneen lakipisteensä, mutta kyllä tämä löhöily pisti energiat kertymään osaksi kroppaa. Vaakaa näytti lukemat 85,5 sunnuntaina. En tahtoisi ostaa uusia vaatteita lihomisen takia, joten hommaan pitänee viimein paneutua tosissaan. Parista arkihousuista ei ainakaan nappi mene enää kunnolla kiinni. Liikuntaa lisää, sillä se taittuu. Syömistähän nyt ei tietenkään vähennetä :)

Viikko 20

Ma 11.5; i: 25min. pyöräily
Ti 12.5; i: keskivartalo- ja pohjejumppaa
Ke 13.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 14.5; p: 2h pihatöitä. i: 15min. crosstrainer + 70min. punttisaletreeni + 15min, crosstrainer
Pe 15.5; lepo
La 16.5; lepo
Su 17.5; lepo

Viikko 20: juoksua 0km

Lusmuilu sai jatkoa. Maanantaina kokeilin polkea hieman pyörää englannin kurssin jälkeen, mutta tiistaina sain aikaiseksi vain pientä jumppaa kotona vaikka alkuperäinen ajatus oli vintata joku lenkkikin. Keskiviikkona pyöräilin taas työkeverini mukana hänen juostessaan. Helatorstain vapaan kunniaksi ryhdistäydyin. Päivällä temusin pihahommien kimpussa ja raahasin illalla vielä ruhoni salille. Testasin hieman crosstrainenilla, mitä nivunen tykkää juoksua muistuttavasta liikkeestä. Ei ainakaan ilmennyt mitään kipuja. Viikonloppu menikin sitten Helsingissä ammattiyhdistyksen vuosikokouksessa ja työkavereiden kanssa remutessa. Mukavaa nähdä oma ammattikunnan väkeä ympäri Suomea.

Ensi keskiviikkona on leikkauksen jälkeinen kontrollitarkastus Sakari Oravan luona. Samana päivänä päättyy myös pitkä odotus ja saan kokeilla juoksua varovaisesti !!! :-) :-) :-) Katsoin treenipäiväkirjasta, että edellisen kerran olen juossut 16.2 eli reilut 3kk on hurahtanut ilman juoksuaskeleita. Keskiviikkona kiskaistaan sitten kengät jalkaan. Juoksen todennäköisesti työkaverini kanssa muutaman kilometrin Kupittaan urheilupuiston alueella. Oravan painottama maltillinen aloitus sopii nyt mainiosti koska kunto on pudonnut niin alas, että tuskin edes jaksaisin pidenpää lenkkiä. Katsotaan miten homma lähtee etenemään.

Viikko 19

Ma 4.5; lepo
Ti 5.5; lepo
Ke 6.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 7.5; i: keskivartalojumppa
Pe 8.5; a: 30min. pyöräily. i: pieni kuntopiiri
La 9.5; p: 2km uinti + 500m potkuja laudan kanssa
Su 10.5; i: 40min. pyöräily

Viikko 19: juoksua 0km

Hieman huolestuttavia kivun tuntemuksia on toisinaan tuntunut operoidun nivusen alueella. Toivottavasti se olisi normaalia toipumiseen liittyvää paranemiskipua eikä merkki mistään huolestuttavasta takapakista. Ainakaan en ole mielestäni mitenkään liikaa remponut, pikemminkin päinvastoin sillä sen verran lusmua on elo ollut. Iltani ovat toki toukokuun ajan osittain aika täydet, sillä käyn töiden jälkeen englannin kielen kurssia, joka on ma, ti ja to iltaisin klo, 17:00-18:30. Vuonna 2006 kun yliopisto-opintoni jäivät viittä vaille valmista vaille, suorittamatta jäi mm. pakollinen suullinen vieraan kielen kurssi. Multahan ei sen jälkeen maisterinpahveista puutu muuta kuin gradu jaa siihen liittyvä seminaari, jotka teen ensi talvena. Edes jossain asiassa koetan siis ryhdistäytyä ja saada tämän vuonna 2000 aloittamni tutkinnon viimein valmiiksi. Massakausi ei sitten ollutkaan saavuttanut huippuaan. Vaakaan tärähti taas uudet enkat. Tätä enemmän olenkin painanut joskus vuonna 2001, jolloin paino kipusi polvivaivan ja opiskelijaelämän ansiosta käsittämättömän korkealle. Ilmeisesti syömiseni on sen verran tuhtia, että tällaisella pikkuliikunnalla paino ei laske tai nousu edes pysähdy. En aio edelleenkään moisesta ressiä repiä. Liikakilot tosin ottaa sitten oman aikansa päästä edes kohtuulliseen kuntoon, mutta olen päättänyt ottaa asenteen jossa nautin tämän hetken elostani ja keskityn treenin sijaan enemmän töihin ja opiskeluun. Juoksua saan testata noin puolentoista viikon kuluttua. Katsotaan sitten miten homma lähtee toimimaan. Tällä hetkellä on jotenkin tunne, että hirmu hyvin jalalla ei vielä tulla juoksuaskelia ottamaan.

Keskiviikkona kävin sporttibaarissa seuraamassa kun FC Barcelona pöllytti 3-0 Bayern Münchenin. Turkanen sentään! Juventus sentään voitti 2-1 kotonaan Real Madridin, joten jos München ei teen ensi viikolla kotonaan ihmenousua, täytyy laittaa toivo Torinon konkareihin. Pyöräilyssäkim tapahtuu. Italian ympäriajo Giro d´Italia alkoi lauantaina, joten seuraavat 3 viikkoa töllöttimestä riittää päivittäin mielenkiintoista seurattavaa. Tosin en Giroa tule aivan yhtä intensiivisesti seuraamaan kun Touria heinäkuussa, mutta kyllä henk.koht aika-ajot ja vuoristoetapit pitää tapittaa.

Ensi viikolla treenit voivat jäädä entistäkin vähäisemmiksi, sillä lähden perjantaina Helsinkiin ammattiyhdistyksemme vuosikokoukseen, joka kestää rientoineen koko viikonlopun. Veikkaan että kuntoilu ei tapahtumassa ole ihan päällimmäisenä mielessä ;)

Viikko 18

Ma 27.4; i: 85min. löysää pyöräilyä
Ti 28.4; p: pientä jumppaa, sis. 3x25kpl kyylyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 20min. pyöräily
Ke 29.4; a: pientä jumppaa
To 30.4; p: pieni kuntopiiri
Pe 1.5; lepo
La 2.5; p: 3x25kpl kyykyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 25min. pyöräily
Su 3.5; a: 3x25kpl kyykyt. p: 30min. pyöräily ja keskivartalojumppa

Viikko 18: juoksua 0km

Taas ollaan viikko toipumisessa pidemmällä. Aloin jumppaamaan hieman enemmän ja kokeilemaan, mitä tuo nivunen tuumaa pienestä liikkeestä. Oravan ohjeiden mukaan otin ohjelmaan hieman sivuaskeleita sekä varovaista lonkankoukistajan ja nivusen venyttelyä. Mitään kunnon venytystä tuo leikattu nivunen ei vielä salli, mutta jotain kuitenkin. Nivunen on myös kovin jäykkä ja pientä kireyttä tuntuu suuntaan jos toiseenkin, mutta se taitaa kuulua asiaan leikkauksen jälkeen. Maanantaina poljin työkaverin mukana pyörää hänen juostessaan ja sen jälkeen nivuseen koski tavallista enemmän. En jaksanut ajatella, että hiljainen ja rauhallinen vauhti aiheuttaisi mitään vahinkoa, mutta ilmeisesti näidenkin kanssa on oltava tarkkana. Kestoltaanhan tuo ei nyt ihan ohjeiden mukainen lenkura ollut. Aivan oireeton tämä nivunen ei ole pieniä tuntemuksia ja toisinaan kipuakin esiintyy. Kaipa se tästä asettuu pikku hiljaa.

Kunto on muuten luvalla sanoen surkea. Huomasin sen kun ajelin nyt viikonlopun pyörälenkeillä paria mäkeä ylös hieman ravakammin. Henki pihisee välittömästi ja ruhoon on kertynyt miltei sellaisen täyden vesiämpärin verran ylimääräistä painoa kannettavaksi. Hekottelinkin ihan ääneen lenkiltä palatessani tänään, että miltähän juoksuni mahtaa näyttää sitten kun sen aika koittaa. Omenapuita pihallaan leikannut naapurin äijä ihmetteli varmaan, että mitähän tuokin höntti itsekseen naureskelee. Olen kaiken suhteen todella positiivisella mielellä, mikä varmaan on vaan hyvä asia. Tiesin että kunto tulee tippumaan ja paino nousemaan. Jälkimmäisen nyt olisi voinut välttääkin, mutta syöminen on kivaa enkä ole siitä valmis luopumaan. Aivan turhaa moisista olisi stressata. Minulla ei oikeasti edes ole mikään palava kiire huippukuntoon. Välillä tekee päinvastoin hyvää ottaa rennosti. Katsotaan sitten kaikessa rauhassa miten treenaaminen alkaa sujua.

Penkkiurheiluakin riittää. Prahan maraton tuli seurattua nyt sunnuntaina. Ensi viikolla on futiksessa huippujännittävät mestareiden liigan välierät ja loppuviikosta alkaakin sitten jo pyöräilyn Italian ympärijo Giro d´Italia. Sen sijaan nämä suomalaisten suuresti seuraamat lätkän niin sanotut "MM-kisat" ei kyllä voisi taas vähempää kiinnostaa. Parhaat pelaa koko ajan rapakon takana siitä jääkiekon oikeasti arvokkaasta tittelistä, joten näissä Ö-maajoukkueiden karkeloissahan pelaavat taas ainoastaan noista tosipeleistä tippuneet luuserit. Maailmanmestaruudeksi tällaisten kisojen voittoa ei voi sanoa edes vitsillä.

Viikko 17

Ma 20.4; lepo
Ti 21.4; lepo
Ke 22.4; p: pientä keskivartalojumppaa. i: 20min. pyöräily
To 23.4; p: jalkaretä- ja pohjejumppaa. i: 60min. löysää pyöräilyä
Pe 24.4; a: 20min. pyöräily. i: 20min. pyöräily
La 25.4; i: n. 30min. pyöräilyä
Su 26.4; p: muutama km kävelyä ja muuta ulkoilua. i: pientä jumppaa

Viikko 17: juoksua 0km

Totaalinen löhöäminen tuli päätökseensä. Tiistaina leikkauksesta tuli kuluneeksi 2 viikkoa ja sen jälkeen oli lupa aloittaa mm. vesijuoksu, uinti ja pyöräily. Pyöräilyä tosin on näin alkuun suositeltavaa tehdä vain 15-20min lenkkejä kerrallaan. Tuon torstain pidempi rupeama oli sellainen, että poljin erään työkaverini mukana, joka juoksi omaa lenkkiään. Tämä sessio oli oikein hyvä sillä pyörittelin kaverin lenkkivauhtia todella pienellä vastuksella koko ajan, jolloin tuli hyvää liikettä minimaalisella vastuksella. Sovittiin että tulen olemaan lenkkiseurana tulevilla viikoilla useamminkin. Myös pientä lihaskuntoilua harrastin kotona pariin otteeseen.

Penkkiurheilun puolella oli oikein kiva viikko. Maanantaina seurasin Bostonin maratonia ja tiistaina oli hienoa katsoa kun Bayern München murskasi mestareiden liigan ottelussaan Porton tieltään. Seuraavalla kierroksella onkin vastassa FC Barcelona. Toivottavasti Bayern nuijii katalonialaisjätin toissavuoden tyyliin. Vielä kun Juventus hoitaisi Madridin katsomoon, olisi finaali miltei täydellinen. Toki kelpais mulle finaalissa Bayernin voitto Realistakin. Viikonloppuna kävin lauantai-iltana seuraamassa Aurajoen yöjuoksua Turun keskustan kupeessa ja viikko huipentui sunnuntaina Lontoon maratoniin, joka oli kyllä taas aivan huima kaikilla muilla mittareilla mitattuna paitsi Eurosportin lähetyksen tasolla.

Tästä on hyvä jatkaa maltillisa kuntoutusta. Kävelyä saa tulevalla viikolla lisätä ja ensimmäiset juoksuaskeleetkin odottavat jo vajaan kuukauden päässä :)

Kevät koittaa: näkymä takapihaltamme.

Takapihallamme on keväällä hyvää väriloistoa.

Lisää kukkaloistoa.

Tylsyyttä kotoa ennen paluuta liikuntaan. Hiukset seisoo kuten järkikin.

Viikko 16

Ma 13.4; lepo
Ti 14.4; lepo
Ke 15.4; lepo
To 16.4; lepo
Pe 17.4; lepo
La 18.4; lepo
Su 19.4; lepo

Viikko 16: juoksua 0km

Lepo ja toipuminen jatkuu. Olen pitänyt itseni kurissa enkä onneksi ole mitään remponut. Koetin muutamia kertoja jumpata jalkaa selin makuulla nostaen sitä suorana ilmaan. Jonkun verran tuntui heti sellaista kiristystä nivusessa joten lopetin aina aika pikaisesti. "Projekti" keskivartalon kasvatus sen sijaan edistyy hyvin ilman varsinaista yrittämistäkin. Uskaltauduin tänään astumaan vaa´an päälle ja tuo mokoma näytti turhankin hurjia lukemia. Ensi viikolla voin jo testata pyörällä ajoa 15-20min. lenkuroita, joten jospa tämä lineaarinen painon nouseminen ainakin hieman hidastuisi. Nythän olen käytännössä istunut töllöttimen tai tietokoneen ääressä koko päivän ja syöpötellyt jotain lähes tauotta :)

Nyt jatkamaan jännittävää eduskuntavaalien laskentaa. Tuleva viikko alkaa penkkiurheilun puolesta heti maanantain Bostonin maratonilla ja huipentuu sunnuntaina juostavaan Lontoon maratoniin, josta on taas kerran tulossa kauden ylivoimaisesti kovatasoisin koitos.

Viikko 15: Leikkaus ja toipumista

Ma 6.4; i: 30km pyöräily, josta 5km maantiellä ja 25km kuntoradoilla/poluilla
Ti 7.4; lepo, leikkaus Sairaala Neossa
Ke 8.4; lepo
To 9.4; lepo
Pe 10.4; lepo
La 11.4; lepo
Su 12.4; lepo

Viikko 15: juoksua 0km, pyöräilyä 30km

Maanantaina annoin keuhkoille viimeistä kertaa kyytiä vähään aikaan. Vinttasin maastopyörällä pääosin kuntoradoilla ja poluilla aika tehokkaan treenin.

Tiistaina marssin sitten Sairaala Neoon puukotettavaksi. Sakari Orava ja Lasse Lempainen operoivat mut. Leikkaus sujui oikein hyvin. Oravan mukaan jänne mun nivusessa oli kummallisesti "kiilautunut" väärään asentoon. Näin se oli myös pahasti arpeutunut. Jos repeämää ei olisi tullut kohtaan missä se nyt oli, niin olisi se Saken mukaan tullut tod.näk kuitenkin johonkin kohtaa nivusessa ennemmin tai myöhemmin. Operaatiossa repeämä korjattiin, sekä jänne putsattiin ja laitettiin oikealle paikalleen. Myös luuhun porattiin reikiä, ilmeisesti veren kierron vilkastuttamiseksi alueella, jolloin paraneminen sujuisi nopeammin.

Toipumisennuste on Oravan mukaan oikein hyvä. Olen jo päässyt kepeistä eroon, mutta käveleminen on vielä sellaista lyhyttä töpötystä. Heti maanantaina menen ompeleiden poistoon, jonka jälkeen jalkaa saa selin makuulla alkaa varovasti nostamaan jalkaa kivun sallimissa rajoissa. 2 viikon jälkeen kävelyn pitäisi alkaa sujua suht normaaliin tyyliin ja heti tuollöin saa Oravan ohjeiden mukaan alkaa myös polkemaan pyörää varovasti 15min. kerrallaan. Myös vesijuoksua ja uintia saa alkaa kokeilemaan puolentoista viikon kuluttua. Useiden kilometrien kävelyä voisi kokeilla 3 viikkoa leikkauksesta. Sitten se oleellisin: juoksua voi kokeilla kun on 6 viikkkoa kulunut leikkauksesta :) Orava tosin painotti, että juoksu tarkoittaa sitten muutaman kilometrin mummohölkkää aluksi, eikä mitään innostunutta riuhtomista. Vamma on kuulemma sikäli pottumainen, että se luo parantuessaan illuusion turhan hyvästä voinnista, vaikka todelliseen innostumiseen ei vielä olisikaan aihetta.

Näillä siis mennään. Maltillista kuntoutusta kehiin, niin eiköhän tästä hyvä tule. Aletaan puolentoista viikon päästä polkemaan pyörää varovaisesti ja muutenkin pikku hiljaa jumppaamaan. Tämä massakausi pitää tässä varmaan huolen, että en edes pääse juoksemaan turhan kovaa siinä vaiheessa kun sen aika tulee. Massakausi ei todellakaan ole tarkoitus toteuttaa, mutta se taitaa tulla jotenkin automaattisesti. Nytkin huomasin kaipaavani koko ajan jotain syömistä kun löhösin kotona sohvalla. Lisäksi vaimo suostui tekemään mulle herkkuja hyvin sujuneen leikkauksen kunniaksi :) No eiköhän ne kilotkin sitten karise kun taas pääsee intoa puhisten treenaamaan.

Tällaisia lettulautasia tuli vedettyä aika monta.