Ma 27.4; i: 85min. löysää pyöräilyä
Ti 28.4; p: pientä jumppaa, sis. 3x25kpl kyylyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 20min. pyöräily
Ke 29.4; a: pientä jumppaa
To 30.4; p: pieni kuntopiiri
Pe 1.5; lepo
La 2.5; p: 3x25kpl kyykyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 25min. pyöräily
Su 3.5; a: 3x25kpl kyykyt. p: 30min. pyöräily ja keskivartalojumppa
Viikko 18: juoksua 0km
Taas ollaan viikko toipumisessa pidemmällä. Aloin jumppaamaan hieman enemmän ja kokeilemaan, mitä tuo nivunen tuumaa pienestä liikkeestä. Oravan ohjeiden mukaan otin ohjelmaan hieman sivuaskeleita sekä varovaista lonkankoukistajan ja nivusen venyttelyä. Mitään kunnon venytystä tuo leikattu nivunen ei vielä salli, mutta jotain kuitenkin. Nivunen on myös kovin jäykkä ja pientä kireyttä tuntuu suuntaan jos toiseenkin, mutta se taitaa kuulua asiaan leikkauksen jälkeen. Maanantaina poljin työkaverin mukana pyörää hänen juostessaan ja sen jälkeen nivuseen koski tavallista enemmän. En jaksanut ajatella, että hiljainen ja rauhallinen vauhti aiheuttaisi mitään vahinkoa, mutta ilmeisesti näidenkin kanssa on oltava tarkkana. Kestoltaanhan tuo ei nyt ihan ohjeiden mukainen lenkura ollut. Aivan oireeton tämä nivunen ei ole pieniä tuntemuksia ja toisinaan kipuakin esiintyy. Kaipa se tästä asettuu pikku hiljaa.
Kunto on muuten luvalla sanoen surkea. Huomasin sen kun ajelin nyt viikonlopun pyörälenkeillä paria mäkeä ylös hieman ravakammin. Henki pihisee välittömästi ja ruhoon on kertynyt miltei sellaisen täyden vesiämpärin verran ylimääräistä painoa kannettavaksi. Hekottelinkin ihan ääneen lenkiltä palatessani tänään, että miltähän juoksuni mahtaa näyttää sitten kun sen aika koittaa. Omenapuita pihallaan leikannut naapurin äijä ihmetteli varmaan, että mitähän tuokin höntti itsekseen naureskelee. Olen kaiken suhteen todella positiivisella mielellä, mikä varmaan on vaan hyvä asia. Tiesin että kunto tulee tippumaan ja paino nousemaan. Jälkimmäisen nyt olisi voinut välttääkin, mutta syöminen on kivaa enkä ole siitä valmis luopumaan. Aivan turhaa moisista olisi stressata. Minulla ei oikeasti edes ole mikään palava kiire huippukuntoon. Välillä tekee päinvastoin hyvää ottaa rennosti. Katsotaan sitten kaikessa rauhassa miten treenaaminen alkaa sujua.
Penkkiurheiluakin riittää. Prahan maraton tuli seurattua nyt sunnuntaina. Ensi viikolla on futiksessa huippujännittävät mestareiden liigan välierät ja loppuviikosta alkaakin sitten jo pyöräilyn Italian ympärijo Giro d´Italia. Sen sijaan nämä suomalaisten suuresti seuraamat lätkän niin sanotut "MM-kisat" ei kyllä voisi taas vähempää kiinnostaa. Parhaat pelaa koko ajan rapakon takana siitä jääkiekon oikeasti arvokkaasta tittelistä, joten näissä Ö-maajoukkueiden karkeloissahan pelaavat taas ainoastaan noista tosipeleistä tippuneet luuserit. Maailmanmestaruudeksi tällaisten kisojen voittoa ei voi sanoa edes vitsillä.
Täysin samaa mieltä noista "MM"-kisoista! Voisi olla vähän erilainen arvostus jos kisat olisi fudiksen tapaan joka neljäs vuosi ja kaikki parhaat pelaajat mukana. Naurettavinta on että heti olympialaistenkin perään pelataan noiden ö-luokan miehistöjen omat kisat.
VastaaPoistaToivotaan että kuntoutumisesi jatkuu ilman takapakkeja.
Jääkiekon arvokisojen ainoa oikea ratkaisu olisi ilman muuta pelata MM-kisat joka neljäs vuosi ja sellaiseen aikaan, että NHL-kausi ei olisi vielä alkanut, tai NHL pitäisi tauon olympialaisten tyyliin. Näin olisi 2 vuoden välein olympialaiset ja MM-kisat joissa olisi aina parhaat miehistöt mukana. Tämä nykysysteemi on ihan naurettava. Ei tule äkkiä mieleen toista lajia, jossa pelataan maailmanmestaruudesta samaan aikaan kun parhaat pelaa jostain vielä merkittävämmästä tittelistä. En toki syytä niitä jotka haluavat kisoja katsella, mutta itse en ole niitä koskaan jaksanut seurata, vaan jos keväisin lätkää katon, on se ilman muuta taistelua Stanley Cupista.
VastaaPoistaPitää koettaa takapakit välttää kuntoutumisessa. Koetan kyllä kuntoakin alkaa sitten pikku hiljaa kohentaa, vaikka olenkin todennut tämän löhöilynkin tässä yllättävän kivaksi puuhaksi :)