Jäin edellisessä osassa vuoteen 2011. "Suomen kierroksellamme" olimme vaimon kanssa asettuneet Poriin kesäkuun alussa. Elo länsirannikolla oli kaikin puolin mallillaan. Viihdyimme ihan hyvin omakotitalossamme Viikinäisten kaupunginosassa, noin 5km Porin keskustasta länteen päin.
Maasto Porin seudulla on erittäin tasaista. Oikeastaan vain Isomäen maisemat Karhuhallilta alkaen ovat mäkisempää. Siellä tulikin ulkoilureittejä, pururatoja ja alueen teitä pitkin paljon juostua jos halusin vaihtelua tasaisella lompottamiseen. Kuten edellisessä osassa kerroin, kärsin vuonna 2011 pitkään mykoplasman ja keuhkoklamydian aiheuttamista hengitystieoireista. Juhannuksen jälkeen nämä oireet kuitenkin hellittivät ja syksyllä juoksu kulki ihan mukavasti. Tämän osoitti lokakuun alussa juoksemani Noormarkun Oravakymppi (10km), joka kulki aikaa 37.00. Tämä luonnollisesti kasvatti intoa kuluttaa lenkkikenkiä ahkerasti.
Tavoitteet seuraaville vuosille
Tavoitteet, tai pidemminkin tavoite juoksuharrastuksessa oli selkeääkin selkeämpi: maraton alle 2:50. Kun olin monien vaikeuksien jälkeen saanut maratonin edellisen vuoden lokakuussa juostua aikaan 2:58.55, tuntui varsin sopivalle ajatukselle tästä yrittää piirun verran kiristää. Tasainen 4.00/km vauhti siivittäisi juuri mukavasti tavoitteeseen ja sen saavuttaminen tuntui omassa mielessä täysin realistiselle. Tätä kohti siis treenaamaan.
Porissa työmatkani Viikinäisistä Porin keskustassa sijaitsevalle työpaikalle oli aivan täydellinen, tuon mainitsemani rapiat 5km. Nopeasti rytmiksi muodostuikin juosta se aamulenkkinä töihin ja sitten töiden jälkeen hieman pidempi lenkki päivän toisena treeninä. Ihan joka aamu toki en töihin juossut.
Marraskuussa olin 3 viikkoa lomalla, josta yli 2 viikkoa kului Floridan ja Karibianmeren maisemissa. Sielläkin tuli hiukan lenkkeiltyä, mutta ei mitenkään runsaasti, eikä varsinkaan tavoitteellisesti. Nautiskelin etelän lämmöstä, huikeista maisemista, hyvästä ruuasta ja juomasta. Sellaista kunnon lomailua siis. Tarkoitus oli sitten Suomeen palattua alkaa taas kilometrejä kerryttämään niin, että kuntokin oikeasti kohenee. Tämä suunnitelma vaan tyssäsi heti alkuunsa, sillä joulukuun alussa lonkka kipeytyi siihen malliin, että juoksu oli pakko laittaa tauolle. Korvaavia treenejä sain kuitenkin väännettyä ihan mukavasti. Useiden vuosien tauon jälkeen uin loppuvuodesta aika paljon, jonka lisäksi vinttasin salille spinningpyörää ja vatkasin crosstraineria. Myös lihaskuntoa yritin ylläpitää ja tehdä kehoa huoltavaa jumppaa, jotta lonkan seutu taas asettuisi juoksukuntoon. Kävin myös muutamia kertoja oikein hyväksi osoittautuneella fysioterapeutilla. Vasen lonkkani toimi voimatason puolesta hänen mukaansa selkeästi oikeaa heikommin. Tästä taas johtui vääntöä juoksuun ja lonka kipeytyminen. Täsmäliikkeillä ongelma alkoi hiljakseen onneksi poistua. Liki kuukausi kului kuitekin korvaavien treenimuotojen parissa ja juosta aloin taas vasta joulun jälkeen.
Vuoden 2012 alku
Vuoden vaihduttua talvikin oli iskenyt kunnolla myös länsirannikolle. Isomäen maastoissa oli hyvät hiihtoladut Porissa, joten päätin myös hiihtää suht paljon juoksun oheen. Hiihto on loistavaa kestävyystreeniä koko kropan ja hapenoton kannalta. Ainoastaan juoksussa oleellinen jalkojen tottuminen iskutukseen ei siinä toteudu, mutta muutoin kyllä "koneisto" kehittyy. Tämä malli sopi tilanteeseenkin hyvin, sillä en halunnut lonkkaa liikaa kuormittaa juuri kun olin saanut kivut selätettyä.
Nyt jo kuolleen ja kuopatun, mutta todella legendaarisen keskustelupalstan raasto.comin yksi perustajajäsen Tuomas "Z" Zacheus oli myös edellisenä vuonna muuttanut Poriin, joten hänen kanssa aloin aika usein viikonloppuisin juosta viikon pitkän lenkin kimpassa. Helmikuussa kävin myös joitakin kertoja Porin Karhuhallissa radalla tempomassa ja sehän olikin paikkana mitä parhain, koska Karhuhallissa on hallille harvinaisempi täyspitkä 400m juoksurata.
Ja sitten taas...
... tuli tympeitä ongelmia. Työpaikalla alkoi helmikuussa influessa jyllätä kunnolla. En sitä heti saanut ja oikeastaan kävi niin, että miltei kaikki työkaverit olivat jotenkin köhisseet ilman että itselläni oli yhtikäs mitään. No tuo ilo oli ennenaikainen. Maaliskuun puolessa välissä sairastuin ja tauti olikin melkoinen. Muistan kärvistelleeni kovassa kuumeessakin yli viikon ja olin ihan petipotilas. Ja sitten tietysti typeryyttäni koetin joskus maaliskuun lopulla palata liian nopeasti tuommoisen taudin jälkeen treenien pariin, niin siitähän ei hyvää seurannut. Sitkeä jälkitauti päälle, jonka seurauksena treenit olivat seis pitkälle huhtikuutakin ja kunto tippui kovan sairastelun seurauksena aivan pohjalle.
Toukokuussa homma palasi kuitenkin uomiinsa. Läksimpä toukokuun lopulla Tampereen lähelle 10km kisankin juoksemaan, joka "kulki" aikaan 38.51 hirveän raastamisen jälkeen. En nyt kuitenkaan noiden kevään ongelmien jälkeen jaksanut pettynytkään olla.
Suunnitelmien aikataulut uusiksi
Olin alun perin miettinyt tähtääväni maratonille syksyksi. Jotenkin kuitenkin oli fiilis, että kesä menee nopeasti ja en vielä syksyksi ehdi kunnolla kuntoon. Otinkin erityisesti alkukesästä rennommin ja päätin laittaa tavoitteen ihan erilaiseen ajankohtaan: keskelle talvea. Nimittäin vuosittan tammikuussa juostava Dubain maraton kuulosti houkuttavalta tapahtumalta. Dubain reitti on pöytätasainen ja talvikuukausina lämpötila maratonin juoksemiseen todella ideaalinen, etenkin kun Dubaissa maraton starttaa jo klo. 7:00 aamulla. No sinne siis seuraavana talvena! Kävi niin, että raasto.comin foorumilla toinenkin juoksija suunnitteli Duban maratonille lähtöä tammikuussa 2013. Hän oli Tomi Leppäkorpi, mies jota en entuudestaan tuntenut, mutta aloimme asiasta blogiemme kautta käydä keskusteluja.
Heinäkuun alussa juoksin myös Etelä-Pohjanmaalla, tarkemmin Isojoella 8km kisan aikaan 27.37. Kisan jälkeen jatkoin Seinäjoelle kaverin häihin, jotka olivatkin suhteellisen raju reissu kun jo häiden aattona sorruttiin "hieman" ramakammin juhlimaan. Samoihin juhliin liittyvät polttarit olivat jo toukokuun lopussa olleet melkomoinen spektaakkeli, joten sopi hyvin kuvaan :) Tuosta reissusta toivuttuani aloin kuitenkin taas määrätietoisemmin treenaamaan.
Loppukesä ja alkusyksy
Ilmoittauduin vuoden 2013 Dubain maratonille heinäkuussa. Nyt oli selkeä tavoite lyöty tiskiin. Saimme samaan aikaan jonkun kumman idean, että voisimme muuttaa Porissa ihan keskustaan, jos vain talomme menisi kaupaksi. No kävi niin, että talokaupat tehtiin 2 viikon päästä myyntiin laitosta ja ostimme aika messevän kokoisen (143,5 neliötä) kerrostalokämpän ihan Porin keskustasta. Muutto teteutettiin heinäkuun lopulla.
Elokuun alussa päätin aika päähänpistona lähteä Sastamalaan juoksemaan Häijään hölkän (13,2km). Sen reitti oli aivan huippuraskas. Pitkiä ylämäkiä ja osin jyrkkiäkin sellaisia riitti vaikka muille jakaa. Loppuaikani 52.47 tuolle reitille ei harmittanut yhtään, pikemminkin päin vastoin, sen verta tuskaista raastoa koko matka oli. Sen jälkeen sain vedettyä muutaman ihan hyvän treeniviikon ja seuraava kisa Oulun juoksun virallisesti mitattu 10km kulkikin ihan mukavasti elokuun lopussa aikaan 37.20. Sitten keskityinkin treenaamaan ja syyskuun sujui muistaakseni ihan mukavasti.
Loppuvuosi 2012 ja vastoinkäymisiä riittää
Lokakuun alussa juoksin silloisessa kotikaupungissani Porissa Heikin hölkän (9,6km) hirveässä sateessa ja tuulessa. Aika 36.36 ei kelistä huolimatta ihan vastannut odotuksia, mutta tunsin kunnon olevan noususuunnassa. Pian tämän jälkeen oikean jalan nilkka kuitenkin piteytyi ikävästi. Onneksi vaiva hävisi 2 viikon juoksutauon jälkeen ja tunsin selviäväni loppujen lopuksi aika vähällä. Motivaatio tehdä korvaavia treenejä oli myös tällä kertaa tapissaan ja niiden ansiosta kuntoon ei tullut mitään notkahdusta. Lokakuun lopulla juoksukin kulki taas mukavasti.
Marraskuussa kävin ensin Kankaanpään talvijuoksusarjan ekassa kisassa testaamassa 5km matkalla vauhtiani, joka sujui tuloksen 18.11 arvoisesti. Viikko siitä lähdin ensimmäistä kertaa Vantaalle juoksemaan juoksijoiden kovasti kehumaa Aktia Cuppia, joka on Suomen ehdottomasti suurin ja paras talvijuoksusarja. Oikein hyväksi tapahtuma osoittautuikin. Lisäksi 10km kulki todella mukavasti aikaan 36.43. Reilut 2 kuukautta oli aikaa Dubain maratonille ja olin luottoa täynnä projektin suhteen. Aktia Cupissa tapasin myös naamatusten Timo Leppäkorven ensimmäistä kertaa. Vaihdettiin puhelinnumeroita, keskusteltiin ja sovittiin, että ollaan ilman muuta yhteyksissä enemmänkin Dubain matkan suhteen. Timolla kun oli sama maraton kiikarissa, jonka jo toki tätä ennenkin tiesin.
Aktia Cuin jälkeen treenit jatkuivat normaalisti ja sujuivat hyvin. Joulukuun alussa kävin juoksemassa Salossa Pikkujoukujuoksun (10,5km). Vaikka aika oli niinkin surkea kuin 41.28, niin keliin nähden se oli ihan ok. Kisan aikana oli todella kova pakkanen, joka oli juuri ja juuri siinä rajoilla, että kisa kuitenkin pidettiin. Lisäksi kova tuuli haittasi edestakaisella reitillä alkupuoliskolla melkoisesti ja lisäsi myös kylmyyttä entisestään. En muistakaan juosseeni koskaan missään muussa kisassa sellainen määrä vaatetta ylläni kuin tuolloin.
Juuri kun kaikki näytti sujuvan mukavasti kohti maratonin kannalta tärkeimpiä viikkoja, sairastuin taas itsenäisyyspäivän tienoilla. Hiivatti kun sapetti!! Tauti pakotti pakkolevolle kun oli tarkoitus painaa urakalla kilsoja koneeseen. Joulukuun puolen välin jälkeen se lopulta helpotti niin, että uskalsin taas treenata. Siitä eteenpäin sujuikin muuten ilman ongelmia, mutta jo marraskuun lopulla tullut kova talvi asetti omia haasteitaan treeneihin. Monet, erityisesti kovemmat treenit tein lähisalin matolla kun ulkona oli usein niin pöpperöiset tiet, että ei voinut edes haaveilla siellä kunnolla juoksusta.
Dubain maraton 25.1.2013
Dubain maraton juostiin perjantaina 25.1.2013. Lensimme keskiviikkona Dubaihin vaimon kanssa. Leppäkorpi oli matkustanut paikan päälle jo edellisenä viikonlopuna. Olimme olleet yhteyksissä myös Dubaissa asuvaan Anne-Mari Hyryläiseen, joka oli myös maratonille tulossa yhdessä miehensä Jannen kanssa. Verkattiin maratonin aattona Timon kanssa yhdessä viimeistelylenkki ja haettiin numerot kisaexposta.
Kisaa silmällä pitäen olin ottanut hotellin vain n. 1km päästä startista. Verkkasin pari kilsaa ja menin lähtöalueelle odottamaan. Startissa tapasin Timon ja Hyryläiset, jotka olivat myös tunkeneet aika lähelle keulaa, heti eliittiporukan taakse. Lämpötila oli ihanteellinen +13c pistoolin puhuessa klo. 7:00 aamulla, joskin oli aika kova sumu ja kosteaa. Lähdin etenemään tasaista 4.00/km vauhtia. Janne ja Anne-Marikin puhuivat myös alle 2:50 tavoitteesta, mutta karkasivat minulta jo ekoilla kilsoilla, kuten Timokin, jolla toki oli 10min. kovempi aikatavoite. Juoksu kulki presiis tavoiteajan mukaan, mutta jo hieman ennen puolimatkaa tunsin jalat todella väsyneiksi. Ennen 25km paalua jalat olivatkin sitten jo ihan lopussa eikä juoksusta tullut mitään. Tympäisi! Tunsin "koneen" puolesta jaksavan vaikka kuinka, mutta jalat olivat eri mieltä. 27km kohdilla heitin leikin kesken. Fiilis oli tosi maassa! Ilmeisesti viimeisen 2kk aikana pehmeällä lumella ja matolla juostut treenit eivät todellakaan saaneet aikaiseksi maratonilla vaadittavaa jalkojen iskutuksen kestoa. Tämä analyysi vahvistui, kun Timo oli keskeyttänyt myös samoihin ongelmiin ennen 30km täyttymistä, kuten myös Hyryläisistä Janne. Anne-Mari sentään juoksi tuolloin upean uuden oman ennätyksensä, jota hän toki myöhempinä vuosina paransi vielä aika lailla kovempiin lukemiin.
Maratonin jälkeen vietimme iltaa Timon ja Hyryläisten kanssa mukavissa merkeissä, vaikka keskeytys korpesikin itseäni (kuten myös Timoa) aika lailla. Sopivat päihdykkeet toki helpottivat asiaa ;) Loppuloma Dubaissa ja sen lähimaisemissa keskityimme vaimon kanssa ihan vain nautiskeluun, tulipa myös hieno aavikkoretki tehtyä.
Uusi tavoite syksylle 2013
Päätin tuon Dubain karvaan pettymyksen jälkeen asettaa seuraavan maratontavoitteen syksylle. Kevät tulisi liian aikaisin ja kesällä ei ole liian lämpimällä kelillä järkeä yrittää kovia maratonaikoja juosta. H-hetkeksi päätin valita tällä kertaa ihan kotimaan maratonin ja lokakuussa juostava Kankaanpään maraton tuntui sopivalle, koska sen reitti on aika nopea, eikä sinne ole Porista kun 50-60km matkaa.
Tästä stoorista tulisi aivan liian pitkä, jos yrittäisin kaikkea vuoteen 2013 sisältynyttä treeniä, saati muuta eloa tähän auki kirjoitella. Todettakoon, että vuosi 2013 oli treenien suhteen aivan loistava! En sairastellut isommin, eikä tullut pieniä kolotuksia lukuun ottamatta minkäänlaisia vammoja. Harvinaista herkkua minulle, mutta tämä vuosi 2013 on jäänyt mieleen juoksuharrastuksen suhteen yhtenä parhaimmista.
Kevään treenien sujuttua ihan mukavasti, aloin myös juosta silloin tällöin kisoja viikonloppuisin kovina treeneinä. Ensimmäinen oli Vaajakoskella Keski-Suomessa 7.4 juostu Pentin pinkaisu (10km), joka ei tosin häävisti kulenut. Mäkisellä reitillä hyydyin loppuaikaan 38.29, mutta tunsi kunnon olevan nousussa. Siitä 2 viikkoa myöhemmin juostu Niinisalon kymppi Kankaanpäässä vahvisti olettaman, sillä juoksin 36.47, taisteltuani Z:n (Tuomas Zacheus) kanssa tällä yhteisellä kisareissulla miltei koko matkan rinta-rinnan. Tämän jälkeen pidin kisoista hieman taukoa. Seuraava startti oli Forssan Suvi-illan 10km, jonne lähdin taas Z:n kanssa yhtä matkaa. Kovassa tuulessa juostu aika 36.54 kelpasi vallan hyvin. Forssasta jatkoin vielä Jämsään suunnistuksen Jukolan viestiä paikan päälle katsomaan.
Paras kisani koskaan
Forssan Suvi-illan jälkeen seuraava miettimäni kisa oli puolimaraton Turussa Paavo Nurmi maratonilla. Sehän juostiin noina vuosina aina vielä kea-heinäkuun taitteessa. Vedin kisaa ennen aika kovan treeniviikon eikä minulla itse puolimaratoniin ollut oikein mitään kummempia odotuksia. Viikolla oli myös ihan törkeän kova helle ja muistankin miettineeni, että miten hitossa mä tässä helteessä puolikkaan taistelen?! Menin perjantaina Porista kaverin luo Turkuun yöksi ja helle oli edelleen tukala. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun heräsin kisa-aamuna. Lämpöä oli n. +18c, pilvistä ja täysin tyyntä. Eli siis aivan täydellinen kisakeli. Lähtölaukaus pamahti klo. 12:00 Aurajoen rannasta Turun keskustassa. Juoksu lähti hieman tahmeasti liikkeelle, johtuen varmasti myös kovasta treeniviikosta. Muutaman kilsan jälkeen muodostan kolmikon parin muun miekkosen kanssa. Puhutaan matkan aikana vauhdista ja että hekin tavoittelevat alle 1:20 loppuaikaa.
Paavo Nurmena reitti ei ole ihan tasaisimpia. Puolimaratonin mittainen reitti menee ensi keskustasta Ruissalon suuntaan, jossa käännytään ja juostaan osin samaa reittiä takaisin. Menopätkään tosin osuu enemmän maaston vaihtelua, kun takaisin tullaan lähempänä merta olevaa tasaisempaa baanaa pitkin. Ennen 10km paalua itellä ei oikein kulje edelleenkään ja kanssani juosseet karkaavat pikku hiljaa. Kympin väliaika on 38min. tietämillä, eikä lupaa edes 1:20 alitusta. En tiedä, mitä tämän jälkeen tapahtui, mutta kympin juoma-aseman ja käännöksen jälkeen alkaa kulkea. Juoksu on suorastaan nautinnollista! Saavutan porukkaa edeltä ja 15km kohdalla toinen minut jättäneistä äijistäkin tulee kiinni ja painan saman tien ohi. 18km jälkeen saavutan myös toisen näistä "karkulaisista", joka myös jää saman tien. Satama-alueen jälkeen painan lisää kaasua matkalla kohti maalia Aurajoen varressa. Loppuaikani on 1:18.58, joka on edelleen puolimaratonin ennätykseni. En odottanut tällaista lainkaan ja kisa on edelleen ehkä parhaiten sujunut mitä koskaan olen juossut, hieman tahmeasta alusta huolimatta.
Treeniä kohti syksyn maratonia
Tuon Paavo Nurmen puolimaratonin jälkeen otin muutaman viikon astetta kevyemmin, mutta aika paljon siinäkin tuli treenattua. Motivaatio oli korkealla, samoin fiilis muutenkin. Elo sujui mukavasti kaikin puolin, eikä vammat kiusanneet harjoittelua.
Myös treenimielessä juostut kisat kulkivat. Vanhan kotikaupunkini Keuruun yömaratonin kympillä juoksin heinäkuun puolessa välissä 37.20 kovassa helteessä ja elokuun alussa Ulvilan Hansajuoksussa 9,1km taittui aikaan 33.44. Elokuun viimeisellä viikolla ravasin Haapamäellä Höyryn hölkän 10km aikaan 36.09, joka myös on edelleen voimassa oleva maantiekympin ennätykseni. Tuo kisa osui sopivasti etukäteen suunniteltuun kevyempään viikkoon, joka varmasti edesauttoi hyvän tuloksen teossa, vaikka en siihen muuten erityisesti tähdännytkään.
Viikko Höyryn hölkästä juoksin taas kympin kisan Nakkilan Nahkiaisjuoksussa. Nyt alla oli hurjan kova viikko ja kulku oli tosi takkuista. Keli oli syyskuun alun keliksi myös tosi lämmin (reilusti yli +20c) ja hyydyin aikaan 37.29. Z juoksi myös Nakkilassa valmistautuessaan syyskuun lopun Berliinin maratonille.
Vietin syyskuussa 2 viikkoa lomaa, jolloin lähdimme Lappiin Saariselän upeisiin maisemiin. Siellä oli tunturimaastossa ilo treenata ja retkeillä. Teinkin muutamia tosi kovia treenejä raskaissa maastoissa. Parhaiten on mieleen jäänyt puhtaasti maastoja pitkin vetämäni pitkä lenkki. Kiskoin sunnistuskengt jalkaan, juoksin kangasmetsän poikki tuntureiden juurella ja sitten tuntureiden rinteitä pitkän pätkän. Kiilopään nousussa hengitys huusi kuin sirkkelin terä, mutta jaksoin! Fiilis oli mahtava.
Vaikka Lapissa tuli vietettyä aika raskasta treenieloa, juoksin paluumatkalla Kiiminki maratonilla puolimaratonin Oulun seudulla. Kiiminki maratonin reitti on todella tasainen ja näin myös nopea. Kovan treeniviikonkin päätteeksi puolimaraton kulki aikaan 1:19.52. Kunto oli siis hyvä ja maratoniin enää vajaan kuukauden verran aikaa.
Porissa juoksin 6.10 vielä Heikin hölkän, joka kulkikin minuuttitolkulla edellistä vuotta paremmin aikaan 33.57. Toki kelikin oli täydellinen edellisen vuoden sateeseen ja tuuleen verrattuna. Kankaanpään maratoniin oli aikaa 2 viikkoa. Homma oli siis viimeistälyä vaille paketissa.
Kankaanpään maraton 19.10.2013
Lähdin Kankaanpään maratonille elämäni siihen asti parhaassa kunnossa. Koko vuoden olin saanut treenata ehjänä/terveenä ja oikeastaan kaikki oli mennyt niin kuin olin suunnitellutkin. Valmistautumisen suhteen en kerta kaikkiaan keksi, mitä olisin voinut tehdä tuolloin vieä paremmin.
Lokakuun kolmantena lauantaina starttaan jo hyvissä ajoin aamulla Porista kohti Kankaanpäätä. Vaimoni ja Z lähtivät mukaan. Z toimi myös henkilökohtaisena huoltajanani, sillä Kankaanpään maratonin reilun 10km mittainen reitti käy tietyssä pisteessä 3 kertaa reitin aikana, eli tähän kohtaan Z parkkeerasi juomapullojen kera minua juottamaan kisan aikana. Keli oli aika kylmä, vain asteen parin plussan puolella. Huolestuneempi oli kovasta tuulesta joka tuolle päivälle sattui. Reitilla oli pitkä edestakainen osuus ja tietysti tuuli puhalsi täysin vastaisesti juuri paluumatkalla. Kisa sujui aivan tavoitteen mukaisesti puolimatkaan, jonka väliaika oli lähes tasan 1:24.00. Enää toinen mokoma ja 2:50 alitus on selvä. Kolmannella kierroksella alkaa kuitenkin painamaan. Myös raekuuro iski päälle kun lähdin viimeiselle kierrokselle. Tuulikin yltyi entisestään ja vastatuuliosuus vei voimani lopullisesti. Muistan kun kovat 2:36 ja 2:30 maratoonarit Jarno "moguli" Maimonen ja Jussi Nurmi kannustivat 38km tietämillä, niin oli aivan kuitti. Vauhti tippui ja tippui! Loppu oli aivan hirveää taistelua. Maaliin pääsin ajassa 2:57.32. Vaikka ennätykseni parani 1.26min. jäi tavoite 2:50 alituksesta vielä odottamaan itseään. Tietenkin keli vaikutti tulokseen, mutta en ole varman olisinko tavoitteeseen välttämättä muutenkaan ylätnyt ja turha sitä on jälkikäteen liikaa spekuloidakaan. Uuteen ennätykseen olin joka tapauksessa tyytyväinen.
Loppuvuosi 2013 maratonin jälkeen: muutto Turkuun
Kankaanpään maratonin jälkeen lorvailin jonkun aikaa, nautin elostani jne. Marraskuussa taisin taas alkaa uudelleen lenkkejä jollain tavalla tekemään.
Taas myös maisema vaihtui uuden työn perässä, tällä kertaa Porista Turkuun, josta oli aikaisemmin syksyllä saatut uuden työn, jossa aloitin marraskuun alussa. Otin Turusta ensin vuokra-asunnon läheltä keskustaa itselleni, jossa asustelin viikot. Maija jäi vielä tuossa vaiheessa Poriin töidensä takia.
Sairastelin marraskuussa hieman ja treenit lähtivät Turussa muutenkin hieman kankeasti taas käyntiin. Lisäksi muistan pikkujouluaikana myös "muiden akvititeettien" kiinnostaneen aika lailla enemmän. Tykästyin kyllä heti Turkuun kaupunkina. Varsin mukavaa seutua.
Vuosi 2014: polvivaivojen paluu osa xxx
Kun loppuvuodesta 2013 sain taas Turussa treenit pyörimään suht mukavasti, iski vasempaan polveen kipuja. Alkuun taas vähemmän, mutta pianhan ne tietty pahenivat. Turkanen sentään! Alkoi tulla edellisen vuosikymmenen loppu mieleen, jolloin taistelin loputtomilta tuntuvien polvivaivojen kanssa. Hyvän vakuutuksen omaavana marssin Sairaale Neoon todellisen gurun, Sakari Oravan vastaaotolle tammikuun puolessa välissä. Sakke sanoi vaivan olevan selvä hyppääjän polvi ja jänne oli kuvissa kuulemma paksu kuin Hesarin sunnuntainumero. Hän määrisi minulle ESWT-hoitoa, jossa polveen kohdistetaan mekaanista tärytystä laitteella, joka iskee 50 kertaa sekunnissa. Tämän pitäisi rikkoa tulehtuneen jänteen pintaa ja palauttaa se ennalleen turvonneesta tilasta. Niin- ja tietysti ei saanut juosta.
Näitä ESWT-hoitoja jatkui helmikuun puoleen väliin saakka kerran viikossa. Juoksun pariin pääsin palaamaan myös jo hieman sitä ennen. Maaliskuussa myös Maija aloitti työt Turussa ja aloimme pohtia sieltä asunnon ostamista. Tämä konkretisoitui huhtikuun lopussa kun ostimme Vasaramäen kaupunginosasto oikein viihtyisän paritalon puolikkaan. Paikka vaikutti ihanteelliselta, sillä töihin oli vain 4km matka. Maijalla oli omaan työpaikkaansa vain 1km kävelymatka, eli kaikin puolin hyvä sijainti. Ainoa harmi hommassa oli, että olimme 2 asunnon loukussa, silä Porin iso kerrostalokämppä ei ollut mennyt kaupaksi, vaikka oli ollut myynnissä jo helmikuun alusta saakka. No tiesipä ainakin mihin leijonanosa palkasta joka kuukausi hupeni kun kahta läävää maksoin.
Treenit eivät myöskään oikein kunnolla tuona keväänä napanneet. Taisin joskus kesän korvilla ekan kerran miettiä, että mitähän tässä oikein alkaisi tavoitella? No joku maraton syksyksi tietty olisi kiva, mutta en sen tarkemmin vielä päättänyt että mikä se olisi.
Paluu alkulähteelle
Päätin heinäkuussa testata kuntotasoani parissa kisassa. Juoksin ensin 9.7 Melliläjärven ympärijuoksussa 5.4km aikaan 21.02. Huomasi, että kovia treenejä kun en juuri ollut tehnyt, niin eipä tuo vauhtikaan hääviä ollut. Seuraavana vuorossa oli Keuruun Liesjärven kylällä 26.7 pidetty Hirvijärvihölkkä (13,9km), paikka josta innostukseni juoksuun oli toden teolla alkanut 1990-luvulla. Kisapäivänä oli hirveä helle ja kisa starttasi klo. 13:00 päivän kuumimpaan aikaan. Varjossa mittari näytti +32c kun lähettäjän pistooli paukautti juoksijat matkaan. Edelleenkin tuo on kelin puolesta pahin kisa, johon olen koskaan osallistunut. Näännyttävän taistelun jälleen maali armahti ajassa 55.17, joka jäi jöin useita minuutteja 11 vuotta aikaisemmin reitillä juoksemastani tuloksesta, mutta en ollut lainkaan pettynyt. Kaadoin maalissa kaivokympää vettä useita kauhallisia päälleni, mutta silti keitti ja pahasti. Elimistö taisi moisesta olla suhteellisen kovilla.
Kahden asunnon loukku päättyi elokuussa kun Porin kämppä meni kaupaksi. Olin treenien suhteen päättänyt, että yritän pikku hiljaa päästä taas kunnon mättämisen makuun, mutta tänä vuonna en vielä maratonia juokse. Kevät tai alukesä 2015 tulisi olemaan seuraavan maratonin ajankohta. Turun ympäristö, mukavat työkaverit ja elo yleisestikin tarjosi kaikilta osin parhaita puoliaan. Muistan tuon ajan hyvänä, vaikka nyt harrastuksen kaikki tavoitteet olivatkin jälleen hieman viivästyneet. Kaikesta huolimattahan juoksu on harrastus missä joku muukin ja vaikka tavoitteita ei aina saavuttaisi, vaikuttaa elon sujumiseen moni muukin asia. Ja ne monet muut asiat tuntuivat tuohon(kin) aikaan olevan oikeilla raiteilla.
Seuraavassa ja myös todennäköisesti viimeisessä osassa matkaa eteenpäin aina näihin päiviin saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti