Kohta tulee kuluneeksi jo 3kk 26.11.2018 tehdystä oikean akillesjänteen leikkauksesta. Tällä hetkellä makaan kotona aikamoisen flunssan kourissa, joten on hyvää aikaa näpytellä ylös hieman tämän kuluvan vuoden treeni- ja ennen kaikkea kisasuunnitelmia.
Kulunut vuosi ei ole alkanut mitenkään räväkästi, noin niin kun treenien muodossa. Tammikuun puolivälin jälkeen aloin pikkuhiljaa tekemään varovasti myös juoksulenkkejä. Alkuun lenkit olivat tietenkin vain pieni osa treenistä ja pääpaino oli edelleen korvaavissa treenimuodoissa, kuten wattbiken ja kuntopyörän polkemisessa, crosstrainerin vatkaamisessa yms. "kivoissa" harrasteissa. Onneksi on ollut myös hyviä hiihtokelejä, joten laduillakin on tullut käytyä. Luulisi, että pitkän vammajakson jälkeen olisi ollut intoa täynnä vääntämään myös korvaavia treenejä, mutta pakko myöntää, että tekeminen on ollut laiskan puoleista. Jos ei juoksemaan pysty, niin kunnon ylläpitämieksi pitäisi korvaavia treenimuotoja vääntää sitäkin enemmän, tehoja unohtamatta. Näin ei ole ollut ja tekeminen on ollut pikemminkin ihmeellistä puolivaloilla himmailua. Tästä myöhemmin lisää, jahka kokoan tänne hieman alkuvuoden treenejä jossain vaiheessa.
Nyt helmikuussa olen päässyt jo enemmän juoksemaan, tai ainakin niin että juoksu on nyt se treenien päämuoto ja muu tukee toimintaa. Määrät ovat vielä toki olleet varsin vaisuja, johtuen osin jäisistä teistäkin, mutta se on tietysti vain tekosyy lusmuilulle.
Miten sitten tästä eteenpäin?!? Seuraavassa hieman siitä, millainen vuodesta voisi tulla, jos ei ilmene uusia takapakkeja harjoitteluun.
Kevät vielä maltillisesti
Nyt kevään aikana harjoittelu olisi tarkoitus saattaa normaaliin uomaansa. Tarkoitan tällä sitä, että rytmi lenkkien suhteen palaisi vammoja edeltävälle tasolle hiljalleen, samoin kuin viikkomäärät mielellään sinne 100km paremmalle puolelle. Toki tehojakin täytyy ohjelmaan alkaa sopivasti laittamaan koska tunnettu faktahan on, että hitaasti ja pitkään lenkkeilemällä jaksat juosta kisoissakin hitaasti ja pitkään ;) Jos vain akilleskin antaa olettaa, että kestää kunnolla rasitusta, mietin juoksevani ensimmäiset vuoden kisani joskus huhtikuun puolen välin jälkeen. Minkäänlaisia tuloksia niistä on tietenkin turha edes odottaa, mutta kisat ovat hyviä kovia treenejä ja mukavia tapahtumia, joista näkee samalla hyvin, missä mennään kunnon suhteen. Kellohan on juoksussa armoton tuomari, jonka totuutta vastaan on turha esittää vastalauseita ja tekosyitä.
Kesällä kunnon treenit päälle
Jos vain pitkiä tauteja, uusia vammoja tai takapakkeja vanhan vamman suhteen ei ilmaannu, pitäisi kesäkuussa laittaa sitten kunnon treenivaihde päälle. Määrät maratonin tuloskuntoon vaadittavalle tasolle, tehoja koville viikoille ramakasti ja kisoja sopivasti ohjelmaan matkan varrelle. Siinä olisi sapluuna jolla toivottavasti saataisiin maratonkunto syksyksi rakennettua.
Kauden enssimmäinen tavoite - Ruskamaraton 7.9
Syyskuun alkuun olisi tarkoitus päästä sellaiseen vireeseen, että juoksisin Ruskamaratonin Levillä. Minulla on ollut tarkoitus juosta tämä jo kahtena edellisenä vuotena, mutta 2017 oli kerta kaikkiaan surkea tuuri ja sairastuin juuri maratonia edeltävillä viikoilla ja juoksin tästä syystä tapahtumassa vain 10km maratonin sijaan. Viime vuonna sitten tämä oikean jalan akillesvamma oli sillä tolalla, että juoksusta ei tullut yhtään mitään. Ruskamaraton on yksi parhaista Suomen juoksutapahtumista. Meininki Levillä on huikea (erityisesti kisan jälkeisissä bileissä) ja meillä on mukava porukka, jonka kanssa on hauska lähteä Lappiin reissuun. Viime vuonnakin olin paikalla, mutta vain kisaa seuraamassa ja panostin sitten "oheiseloon" sitäkin huolellisemmin ;) Ruskamaratonin reittihän ei ole mikään nopea, joten ennätykset saa siellä unohtaa. Tarkoitus olisi kuitenkin saada kunto niin hyväksi, että juoksu olisi mukavaa. Samalla saisi keho muistutuksen, millaista se maratonin juokseminen oikeasti taas onkaan ja tämä toimisi hyvänä valmistautumisena kohti vuoden päätavoitetta.
Kauden päätavoite - New York City marathon 3.11
Tammikuussa ilmoittauduin New Yorkin maratonille, joka juostaan aina marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina, tänä vuonna H-hetki koittaa 3.11. Kisaanhan pitää ilmoittautua arvonnan kautta, mutta varman paikan saa ajan perusteella, mikäli omaa riittävän kovan tilastonoteerauksen edelliseltä vuodelta. Katsoin, että A-lähtöryhmään varman paikan saa, jos maraton on juostu edellisenä vuotena alle 2:55 tai puolimaraton alle 1:21. Maratonia en päässyt viime vuonna näiden vammojen takia juoksemaan lainkaan, mutta ehdin juosta puolimaratonin viime keväänä Kyrönjoki maratonille 1:19.52 ennen vammojen alkamista. Lykkäsin ilmoittautumisen sisään ja laitoin järjestäjien toivomalla tavalla linkin tuohon viime vuotiseen puolikkaan tulokseeni. Joku viikko sitten tuli tieto, että ovat tulokseni tarkistaneet ja minut on hyväksytty mukaan!!! Näin on kauden päätavoite harvinaisen selvä. Marraskuun alussa tulisi olla sellaisessa kunnossa, että jaksaisi New Yorkin kaduilla kunnon vauhtia edetä 42,195km. Paras olisikin olla, sillä kun pääsee starttaamaan heti eliittijuoksujoiden jälkeisestä ryhmästä, ei huvittaisi olla ihan turistina matkaa taittaa :)
Näillä ajatuksilla eteenpäin. Katsotaan mihin suuntaan homma kehittyy, kestääkö paikat jne. Tuo viimeksi mainittuhan on meikäläisen kohdalta perin harvinaista ylellisyyttä kun aina tuntuu jotain kremppaa ilmaantuvan treenejä kiusaamaan.
Blogiakin koetan alkaa treenien osalta taas aktiivisemmin päivittämään. Tuskin tätä monikaan käy lukemassa, mutta ehkä kuitenkin jokunen raukka, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin kehnoja horinoitani silmäillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti