Vuosi 2018

zzzzzzzz...... ZAP !!! Herätetään blogi ainakin hetkellisesti horroksestaan ja kirjoitellaan jonkinlainen yhteenveto treenivuodesta 2018.

Aloitetaan vuoden 2018 juoksukilometreillä:

- tammikuu: 314km
- helmikuu: 391km
- maaliskuu: 302km
- huhtikuu: 461km
- toukokuu: 277km
- kesäkuu: 237km
- heinäkuu: 133km
- elokuu: 64km
- syyskuu: 141km
- lokakuu: 233km
- marraskuu: 132km (akillesjänneleikkaus 26.11)
- joulukuu: -

Vuosi 2018: juoksua yht. 2685km

Maltillinen ja hyvä vuoden aloitus

Loppuvuodesta 2017 sairastelut hieman pilasivat treenejä ja päädyin kunnon yrityksen sijaan vain hölkkäämään Honolulun maratonin Havaijin saarilla joulukuussa. Alkuvuodesta päätin ottaa ainakin tehojen suhteen maltillisesti, enkä kovin kummoisia määriäkään juossut. Vasta maaliskuun puolessavälissä tein oikeastaan vuoden ensimmäiset kunnon kovat treenit. Ensimmäinen kisa oli 7km rykäisy 7.4 eikä se kovin häävisti kulkenut, mutta en oikein muuta odottanutkaan. Viikkoa myöhemmin 10km kulki jo paremmin, mikä kertoi hyvästä noususuunnasta. Huhtikuun lopussa juoksin Kyrönjoki maratonilla puolimaratonin, joka kulki odotuksiin nähden aivan loistavasti aikaan 1:19.52. Toki kelikin oli +12C, auiringonpaiste ja täysin tyyntä, eli aivan ihanteellinen kisakeli. Silti tulos yllätti positiivisesti koska kovia treenejä ei vielä kovin kummoisesti takana ollut. Olin intoa täynnä! Kesän kun vetäisi hyvää treeniä, siirtäisin maratonennätyksen syksyllä aivan uusille lukemille.

Vuoden päätavoitteiksi olin laittanut syyskuun alun Ruskamaratonin Levillä ja marraskuun lopussa Ranskassa juostavan La Rochellen maratonin. Niitä kohtii siis treeniä koneeseen, oli pläänini.

Vaivat riesaksi taas kerran

Toukokuun alussa juoksin vielä 10km kisa Tuusulajärven maratonin yhteydessä, mutta siihenpä kisat sitten tältä vuodelta jäivätkin. Oikeassa akillesjänteessä alkoi treeneissä tuntua ikävähköjä tuntemuksia toukokuun puolen välin jälkeen. Olin suunnitellut juoksevani kuun lopussa toisen puolimaratonin Terwamaratonilla Oulussa, mutta se jäi väliin. Kun kivut vain yltyivät, menin kesäkuun alussa lekurille selvittämään vaivojen vakavuutta. Akillesjänne oli pahasti tulehtunut. Lääkärin ohjeiden mukaan aloitin korvaavat treenit ja toivoin, että muutamien viikkojen juoksutauko, huolto, jumppa jne. tekee tehtävänsä. Aloin taas juosta juhannuksen jälkeen, mutta heinäkuun puolessa välissä kivut olivat niin kovat, että maratonsuunnitelmat piti nakata romukoppaan. Aloin käydä todella pätevällä fysioterapeutilla, jolta sainkin hyvät ohjeet kuntoutukseen.

Seuraavat kuukaudet tein satunnaisesti vähän sitä sun tätä, jotta sain edes hieman liikuntaa. Motivaatio tehokkaaseen tekemiseen loisti poissaolollaan. Marraskuussa sitten menin uudelleen ortopedille, joka kertoi selvän tuomion: akilles ei kuntoon tule ilman operaatiota.

Akikkesjänneleikkaus ja loppuvuosi

Oikea akillesjänne leikattiin 26.11. Sen jälkeen olen siitä toipunut. Sairasloma kesti jouluun saakka ja jouluviikon olin vielä lomalla. Töihin palasin vuoden viimeisenä päivänä. Korvaavat treenit olen saanut aloittaa hieman ennen joulua ja nyt ohjelmaan kuuluu vesijuoksu, crosstrainer, kuntopyörä ym. "kivat" harrasteet. Jos kaikki menee putkeen, voin kokeilla juoksua tammikuun puolivälissä.

Uuteen nousuun

Motivaatio katosi kesällä totaalisesti kun taas kerran nämä vammat tulivat riesaksi. Mietin oikeasti, että pitäisikö tässä juoksuharrastus lopettaa kun ei siitä tunnu kerta kaikkiaan vaan mitään tulevan. Kun leikkauspäätös tuli, alkoi motivaatio kuitenkin nostaa päätään. Eihän tätä nyt tähän jätetä. Kunto on tietenkin tippunut todella alas ja painoa tullut reilusti lisää, joten helppoa ei tule olemaan. Yritetään kuitenkin. Janoan KOSTOA, joka tietty tarkoittaa hyvää maratontulosta!!! Vuosikymmen on ollut surkeasti vaivojen hallitsema, mutta jospa sille vielä saataisiin edes kohtuullinen loppu ja seuraava vuosikymmen olisikin sitten paljon parempi.