The Revenge

Maratonprojekti on laitettu liikkeelle kun parisen viikkoa sitten ilmottauduin ensi syksyn maratonille. Paikkana tulee olemaan Dublinin maraton vihreässä Irlannissa ja h-hetki koittaa lokakuun lopussa, tarkemmin 30.10. Kuten tämän postauksen nimestä ja blogin otsikon alle lisäämästäni kaneetista on nähtävillä, ei projektin nimeä kauaa tarvinnut miettiä, se on ilman muuta kosto.

Projektin synty

Edellisen maratonini juoksin Kankaanpäässä lokakuussa 2013. Tämän jälkeen kaikki ei sitten taas kerran sujunutkaan kuin Strömsössä. Vuonna 2014 polvivaivat kiusasivat alkuvuodesta ja jonkun verran uudelleen vielä saman vuoden syksynä. Tämän jälkeen kunto lähti mukavasti nousuun kunnes vuosi sitten näihin aikoihin oikea nivunen meni sököksi, edessä oli leikkaus ja pitkä toipuminen. Tästä olen täällä jauhanut usein jo aiemminkin joten ei siitä enempää. Pakko kuitenkin tunnustaa, että viime kesänä harkitsin tosissani juoksuharrastuksesta luopumista. Nivusvamma ei tuntunut paranevan sitten millään ja lisäksi otti tosissaan kupoliin tämä ainaiselta tuntuva vammakierre.

Nyt kuitenkin juoksu sujuu taas kivuitta ja motivaatio on katossa. Taas kerran vannon kostoa kaikille vammoilleni, minkä toteutuminen tarkoittaa tietenkin kovaa maratonaikaa. Vajaa 8kk olisi aikaa saada maratonkunto sille tolalle että syksyllä Dublinissa alittuu 2:50. Nyt kun olen tavoitteen julkistanut niin ei auta muuta kuin koettaa kiskoa lenkkareita jalkaan kohtuu aktiivisesti.

Motivoitunut Häjyt Ry:n maratoonari. Se oli kuvan idea, mutta pöhköltähän tuo pärstä näyttää, kuten yleensä.

Eteneminen

Usein olen sortunut harjoittelussani siihen että tekeminen on aivan liian tasapaksua. Nyt koetan välttää sen sopivalla rytmitykellä. Kevyiden ja määränmättöviikkojen eron on oltava selvempi. Samoin pidemmällä aikavälillä sopivasti rankempaa, kevyempää ja taas raskaampaa treeniä. Ideoin että nyt keväällä ja alkukesästä koetan saada kunnon sopivasti nousuun. Juhannusviikosta alkaen treenailen kevyemmin heinäkuun lopulle saakka. Kaikenlaisia kisoja väliin aina sopivasti. Elokuussa on sitten hyvä aloittaa lopullinen maratontreeni kohti syksyn huipennusta. Tämä on siis suunnitelma. Saa nähdä miten käy itse toteutuksen. Toivon kyllä hartaasti että vaivat tai mitkään megaflunssat eivät tulisi hommaa liiaksi sotkemaan. Mielestäni olisin ansainnut välillä taas ehjemmän jakson. Kuten jo joskus aiemmin kirjoitin, liityin viime vuoden lopulla Häjyt Ry:n jäseneksi. Seuralla on sopivasti sinivalkoiset värit joten ulkomailla tunnistetaan sopivasti suomalaiseksi.

Hauskuus on tärkeintä :-)

Homma ei saa mennä liian vakavaksi puurtamiseksi. Juokseminen on ennen kaikkea hauska harrastus. Tämä on tärkeää pitää mielessä. Vaikka itselle asettaa tavoitteita, ei niiden saavuttaminen misssään nimessä ole pohjimmainen tarkoitus. Tavoitteet ovat vain hyvä kannustin. Olen tämän viime aikoina juostessani huokannut erittäin hyvin. On aivan huippua, että ylipäätään pääsee taas juoksemaan ehjänä ja terveenä. Pitää osata nauttia ja elää enemmän tässä hetkessä. Tulokset kyllä tulevat jos ovat tullakseen.