Ma 9.2; i: 12km matolla, sis. 3x2km (3.40min./km) 1km palautuksella
Ti 10.2; a: 5km. i: 3km + 90min. punttilasireeni + 2km. Yht. 10km
Ke 11.2; i: 14km, sis. 3x100m kiihdytykset
To 12.2; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km
Pe 13.2; i: 20min. crosstrainer + 10min. sisäsoutu
La 14.2; i: 60min. spinning, sis. 3 x 3+3min.*
Su 15.2; i: 70min. crosstrainer, sis. 2x5min.**
* Spinningissä merkintä 3+3min. tarkoittaa, että putkelta ensin seisaaltaan 3min. ja sitten homma jatkuu raskaalla välityksellä "aika-ajo tyyppisesti" syvässä ajoasennossa.
** Crosstrainerin kanssa tuollaiset esim. sunnuntain reenissä käyttämäni merkintä tarkoittaa, että vedin ne pätkät vedän selkeästi raskaammalla välityksellä koettaen pitää temmon korkealla.
Viikko 7: juoksus yht. 51km + korvaavia
Alkuviikosta vielä juoksin, mutta torstain jälkeen homman kuvio alkoi olla selvä. Oikea lonkka ja nivunen ovat niin kipeät, että pakko oli nostaa kädet pystyyn ja aloittaa juoksutauko. Sain varattua ensi viikon keskiviikolle ajan Sakari Oravalle. Turhahan tässä on taas kerran itse pohtia tätä vaivaa, mutta pakostihan sitä on tullut mietittyä. Mikä ihme tämä nyt taas on? Lonkka ja nivunen antavat kyllä ihan kivasti vintata pyörää tai crosstraineria, mutta askeltaessa kipu on todella kova. Toivottavasti kyse on vain jostain pahasta tulehduksesta tai vastaavasta, eikä esim. nivelten kulumista. Näiden lonkkakipujen kanssa pakostikin tulee miettineeksi kauhukuvin alkavasta nivelrikosta tai muusta hirveydestä. No eiköhän Sakke osaa mua tilanteesta valaista. Ei taida olla nämä mun kapulat oikein juoksua varten kun aina tuntuu jotain kremppaa riittävän.
Pakko vielä mainita, että perjantai 13. päivä oli kohdallani maineensa veroinen. Edellisenä iltana olin päättänyt juuri aloittaa tauon juoksusta. Aamuksi olin virittänyt kellon soimaan jo kukonlaulun aikaan tarkoituksena käväistä salilla crosstraineria vatkaamassa ennen töihin menoa. Otin pakkaamani kamat mukaan ja hurautin autolla salille. Perillä muistin että salin avainkortti oli lonpakossa joka puolestaan oli jäänyt töihin edellisenä päivänä. "En kyllä lähe hakemaan" oli ajatukseni. Ajattelin ajella suoraan töihin ja tehdä työpaikan pienellä punttisalilla pienen aamujumpan. Perillä laskin kuljettajan puoleisen etuikkunan alas koska työpaikan parkkihallin portilla ja oven edessä pitää vilauttaa kulkulätkää. Tämän jälkeen auton ikkuna vaan ei suostunutkaan kelautumaan takaisin kiinni. Nykykotteroiden tyyliin autossani on "modernit" sähköllä toimivat ikkunat. Yritin uudelleen jolloin oven sisältä kuuluin kamala pamaus. Ikkunaa nostava mekanismi otti ja levisi oikein kunnolla. Ajoin koslan parkkihalliin. Kun nousin ylös autosta ja laitoin oven kiinni, kuului vielä oven sisältä kunnon helinää. Tämäkin vielä! Ikkuna mokoma oli siis todennäköisesti hajonnut oven sisään, ainakin osittain. Ainoa valopuoli asiassa oli, että oli jo aiemmin viikolla varannut kotterolle vuosihuollon seuraavan viikon maanantaiksi. Soittelin huoltoon ja kerroin että luvassa olisi hieman lisääkin hommia. Kaiken hyvän päälle mulla ei ole tällä hetkellä katosta autolle kotipihassa, joten jätin kovan onnen koskan työpäivän päätteeksi työpaikan parkkihalliin ja kävelin salille reeniä tekemään, suhteellisen pottumaisen fiiliksen vallitessa. Korvaavien tekokaan ei tuolloin liiemmin innostanut ja lopetinkin paljon aiottua aikaisemmin. Aina ei suju niin kun suunnitellaan. Totta puhuen en jaksanut autoa liiemmin murehtia koska nämä lonkkakivut ja sen mukana tuleva pakollinen tukoa juoksuun ottivatsen verran paljon kupoliin. Ei kai tässä muuta kuin eteenpäin niin kuin se kuuluisa mummo lumessa.
Nyt osaa itsekin paremmin samaistua näihin vaivoihin kun ensimmäinen juoksutaukoa aiheuttava ilmestyi. Muistaakseni Takalan Miika valitteli viimevuonna blogissaan jotain nivuskivuista mutta en muista mikä oli syynä.
VastaaPoistaJotenkin sitä aina rupeaa miettimään niitä pahimpia vaihtoehtoja näissä vaivoissa vaikka mahdollisuus nopeaan toipumiseen on varmasti todennäköinen. No toivotaan että ei vielä tekoniveltä ruveta hakkaamaan lonkkaan.On nimittäin suhteellisen brutaalin näköistä touhua kun joskus sivusta seurasin;)
Itselle tuli joskus takavuosina ajatus, että nämä juoksupätkät on vain mukavia taukoja ennen seuraavaa rasitusvammaa. Viime vuosina nyt ei hirveän pitkistä tauoista ole tarvinnut vammaosastolla kärsiä, mutta vuodet 2005-2009 olivat kyllä synkeitä. Aina tosin jotain tuntuu ilmenevän hieman turhan säännöllisesti.
VastaaPoistaEhkei nyt ihan tekoniveltä toivottavasti aleta puuhaamaan :) Katsotaan mitä viikolla selviää.
Noin äkkiseltään tulisi mieleen ehkä piriformis vaiva,koska itsellä alkoi vastaavat vaivat edellisvuonna. Säteili tuonne nivuseen juostessa niin paljon ettei siitä tullut mitään,mutta esim.pyöräillessä ei haitannut yhtään. Olen siitä lähtien käynyt säännöllisesti urheiluhierojalla,joka löytää sieltä hyvin nuo kipupisteet,sekä hyvä venytys on nostaa jalat seinää vasten ja vetää sieltä ristiin toisen yli,niin että pakarassa tuntuu. Vaimonkin käsken välillä painaa kantapäällä kunnolla noihin pakaroihin,niin että hoosiannaa saa huutaa,mutta auttaa pirun hyvin. Kerran kun nuo vaivat alkaa,niin vaatii säännöllistä huoltoa. Tämmöinen vaihtoehto tuli mieleen mut voihan se joku muukin olla....
VastaaPoistaTämä tuli minullekin mieleen. Olen kyllä aikaisemmin piriformis -vaivastakin kärsinyt. Tuolloin ei tosiaan pystynyt juoksemaan, mutta pyöräily yms. ei haitannut. Tämä tuntuu nyt kuitenkin jotenkin erilaiselta. Toki varmaan on mahdollista että piriformiskin tällä tavalla oireilisi. Selvitellään asia kondikseen...
VastaaPoistaItellähän kanssa on pari kertaa piriformis vaivannu. Jomotus on ollut lähinnä pakarassa. Issiashermohan siinä on kiristyksissä niin voi kai se periaatteessa varmaan säteillä minne vaan alaraajoissa. Itellä meni ohi suht isolla annoksella pakaroitten venyttelyä +monta kertaa päivässä itse "hierontaa" viemärinputkella ja sellaisella kovalla koiran raksupalolla.
VastaaPoistaTullu mieleen että joku näppärä kaverihan vois perustaa sellaisen anonyymit vaivaset juoksunharrastajat sivuston. Siellä voisi jakaa vinkkejä vaivoista, oireista, hoidoista ja hyvistä lääkäreistä! Sekä siinä vois olla semmonen hyvänmielen vertaistukinäppäin millä voisi antaa virtuaalisia selkään taputuksia tai jaksuhaleja! Vähän niinku peukutus facebookissa! No laitetaan tähän kohti hymiö :)
Joskus kun jo edesmennyt raasto.comin keskustelupalsta oli voimissaan, niin siellä olin aika usein "liittyneenä" vammakerhoon. Nämä olivat juuri näitä synkeitä vuosia joista tuolla aiemmin mainitsin. Joka vuosi tuli säännönmukaisesti joku useamman kuukauden juoksutauko jonkun vamman takia. Noina vuosina keskustelu raasto.comissa oli aika vilkasta ja sivustolla näkyi monia kohtalotovereita omien vaivojensa kanssa. Kyllähän näistä blogeistakin saa hyvin käsityksen, millä fiiliksellä juoksututtavat kulloinkin eteenpäin taaplaavat.
VastaaPoista