tiistai 6. joulukuuta 2022

Nykyinen tilanne ja mietteitä tulevasta

Eipä ole tullut mitään kirjoiteltua pitkään aikaan. Kun blogin historiaa katsoin, niin tätä ennen olen saanut näköjään tänä vuonna aikaiseksi vain 2 päivitystä, joista viimeisin oli alkuvuodesta koostamani oma "historiikki". Koska blogin keskeisenä ajatuksena on aina ollut juoksuharrastus ja siihen liittyvät treenit, ei ole ollut juuri kirjoitettavaa. Miksikö? Koska olen juossut äärettömän vähän tai sitten en ollenkaan. Muukin treenielämä on ollut todella laiskaa. Seuraavassa hieman nykyisestä tilanteestani ja miten siihen on tultu, sekä mietteitä tulevasta. 

Kuluneet 2 viimeistä vuotta

Lokakuussa 2020 juoksin maratonin aikaan 2:48.20, joka merkitsi itselleni pitkään jahtaamani tavoitteen (2:50 alitus) toteutumista. Kun sitten koronapandemian takia kisat talvelta ja keväältä 2021 peruttiin, katosi motivaationi treenaamiseen täysin. Olin alunperin ajatellut alkaa vuoden 2021 alusta painaa taas treeniä kohti seuraavaa maratonia ihan kunnolla, mutta koska kisoja keväälle ei ollut tiedossa, ei vaan huvittanut. Myönnän, että tähän vaikutti omalla kohdallani myös se, että en voinut käsittää noita koronarajoituksia, erityisesti ulkona pidettävien tapahtumien osalta. Niissä vaan ei ollut mielestäni mitään järkeä. Muutenkin olen koko ajan ollut mokomia rajoituksia vastaan. 

Kesällä 2021 täysin kateissa ollut motivaatio sitten hieman alkoi palailemaan. Vaikka en nyt mitään kummoisia viikkomääriä alkanut juoksemaan, niin huonoksi pudonnut kunto kyllä hieman kesän aikana parani. Elokuussa vaan mykoplasma tuli reilusti yli 10 vuoden tauon jälkeen eloa kiusaamaan, mutta lääkityksellä sain sen kuriin muutamassa viikossa. 

Akillesjänne sököksi

Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, loppuvuodesta 2021 vasen akillesjänne hajosi. Siihen loppui sitten juoksut kokonaan. Ei nyt tästä enää enempää. Tammikuun 2022 lopussa Ilkka Räsänen leikkaisi jänteen ja edessä oli toipuminen 

Kevään 2022 kuntoutus

Olen aina kuntouttanut leikkausten jälkeen vammani huolella ja niin tein nytkin. Kun ortopedi tai joku muu asiantuntija antaa minulle kuntoutusohjeet, niistä ei lusmuile, en niitä laiminlyö ja maltan myös olla höntyilemättä liian aikaisin. Niin tein nytkin! Jumppasin aktiivisesti ja tein muutkin hoidot viimeisen päälle, jotta leikattu akilles tulisi kuntoon toivotulla tavalla. Minut on leikattu 4 kertaa reilun 10 vuoden aikana urheiluvammojen takia, eikä koskaan leikattu kohta ole vielä uudelleen kiusannut. Luulen tähän olevan merkittävä rooli juuri omalla fiksulla kuntouttamisella leikkausten jälkeen. 

Helmikuussa pystyin aloittamaan vesijuoksun, wattbiken polkemisen ja crostrainerin vatkaamisen. Se merkittävä ero edellisiin vastaaviin tilanteisiin nyt kyllä valitettavasti oli, että vaikka kuntoutin jalan ehjäksi, ei ollut motivaatiota korvaavilla treeneillä alkaa kuntoa kohentamaan. Teko sen suhteen oli laiskaa. Painokin oli noussut taas todella paljon ja "huippulukemat" leikkauksen jälkeen olivat petäti 96,2kg. Maratonin juostessani syksyllä 2020, painoin alle 74kg, eli olihan taas massaa kerätty. 

Juoksun kokeilun kanssa en pitänyt mitään kiirettä, koska kokemuksesta tiedän ettei siitä hyvää seuraa. Ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen kokeilin juoksua treenipäiväkirjan merkintöjen mukaan 25.3 eli aika lailla tasan 2 kuukautta operaation jälkeen. Koskaan vaan ei juoksu ole niin kamalalta tuntunut. Tämä taas johtui tietenkin siitä, että kun edellisten leikkausten jälkeen olin jo saanut painoa pudotettua ja kuntoa kohennettua intensiivisellä korvaavien treenimuotojen (wattbike, crosstrainen, hiihto jne.) avulla, oli myös juoksuun paluu ollut helpompaa. Nyt olin reilusti päälle 90kg painava, joten raskasta oli. 

Vaikka intoa kunnon treenien aloittamiseen ei vaan millään löytynyt, ilokseni huomasin kevään ja alkukesän myötä, että jälleen kerran leikattu kohta oli parantunut hyvin, eikä mitään kipuja esiintynyt. 

Ei löydy motivaatiota

Välillä pohdin treenien aloittamiesta, mutta ei löytynyt kipinää. Ei edes vaikka pääsin kesään täysin ehjänä ja kivuttomana. Jotain pientä olen välillä puuhastanut, mutta en mitään sellaista, jota voisi edes sormien läpi treenaamiseksi kutsua. Syksyllä myös on tullut vietettyä aikaa viihteellä suhteellisen runsaasti. Toki en valita missään nimessä, hauskaa on tämäkin ollut. Erityisesti Lontoon 2 matsimatkaa syksyllä, perinteinen Lapin biletys/vaellusreissu ja muutamat muut tapahtumat olivat kokemisen arvoisia. 

Nykyinen kunto...

... on edelleen surkea! Vieläkin vaaka näyttää sitkeästi päälle 90kg lukemia ja kunto on kokonaisuutena surkea. Pitäisiköhän yli 2 vuoden lusmuilun jälkeen taas alkaa oikeasti treenaamaan? Löytyisikö vielä motivaaatiota? 

Mietteitä tulevasta

Vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin on, kyllä!!! Motivaatio on pikku hiljaa alkanut päätään nostamaan, missä lie onkaan lymyillyt jo pidemmän aikaa. Toki raaliteetit pitää ottaa huomioon kun tavoitteita alkaa suunnittelemaan. Kunto on nyt niin huono, että kestää useita kuukausia, jotta jaksan edes kunnon viikkomääriä kunnolla juosta. Sitten vasta kun peruskunto on saatu edes kunnolla sidettäväksi, voi alkaa kunnolla tehoja miettimään. 

Mutta nousen täältä! Edessä on pitkä tie, mutta haastavuus on aina ollut myös juoksuharrastuksen parhaita puolia. Välitavoitteita täytyy ottaa mukaan, mutta loppupeleistä itselleni on olemassa vai yksi ainoa oikea tavoite: maraton hyvään aikaan! Milloinka tämä sitten voisi tapahtua, sen jätän täysin avoimeksi. Maltilla pitää alkaa hommaa rakentamaan. "Kivijalan" on oltava vahva, jotta sen päälle rakennettava "talo" kestää.

Mutta jos joku luulee, että en enää juokse maratonia hyvään aikaan, luulee pahasti väärin!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti