Viikko 43: Dublin marathon DNS

Ma 24.10; i: 9km
Ti 25.10; a: 6km. i: tunnin hieronta
Ke 26.10; i: 2km + 2x2km vedot, 1km palautuksella + 2km. Yht. 9km
To 27.10; a: 6km
Pe 28.10; lepo
La 29.10; lepo
Su 30.10; lepo, Dublin marathon: DNS

Viikko 43: juoksua yht. 30km

Näinhän tässä sitten kävi, taas kerran! Hyvin sujunut projekti kosahti aivan kirjaimellisesti kalkkiviivoille flunssan iskiessä päälle juuri kisaviikonlopun alla.

Alkuviikko sujui valmistautumisen puolesta aivan kuten pitikin. Tiistain hieronnan jälkeen olo oli huikean hyvä: kunto tapissaan ja kapulat "viimeistelty" kisaa varten. Keskiviikkona vedin hyvän iltareipastelun ja juoksu tuntui todella hyvältä. Jeah, ei muuta kuin sunnuntaina 2:50 rajaa rikkomaan! Rehellisesti sanoa selvittyäni tälle viikolle ilman tauteja, olin aivan varma että mikään ei voi enää tulla maratonstartin esteeksi. Kuinka väärässä olinkaan. Heräsin torstaiaamuna kurkku kipeänä. Ajattelin sen olevan jotain ohimenevää karheutta ja hipsaisin suunnitellusti lyhyen aamulenkin. Hetkellisesti olo tuntuikin paremmalta, mutta päivän mittaan kurkkukipu yltyi uudelleen ja enää se ei ollut mitään pelkäksi karheudeksi luokiteltavaa. Nyt alkoi huolettaa sillä mulla yleensä kaikki taudit, niin isot kuin pienetkin alkavat kurkkukivulla. Muita oireita ei ollut, joten lähdimme perjantaiaamuna suunnitellusti kohti Dublinia. Ajattelin että jospa tää ois joku lyhyt tulehdus ja pääsisin viivalle. Mitä vielä! Perjantai-iltana röörit iski kunnola tukkoon ja olo muuttui kauttaaltaan flunssaiseksi. Lauantaina tilanne vaan paheni ja oli katsottava totuutta silmiin: maratonille ei olisi mitään mahdollisuutta startata!!! Maratonreitti kulki aivan hotellimme edestä joten kävin sunnuntaina juokijoita kannustamassa. Flunssahan on tehnyt juuri sen, mitä se on mulla viime vuosina tupanut tekemmään, eli ei parane todellakaan mitenkään nopeasti. Nyt on jos keskiviikko ja edelleen tauti jyllää, vaikka ei ehkä enää ihan täydellä teholla.

Voi rähmä sentään! Mänikköön meni sitten tämäkin projekti. Jos edellinen projekti päättyi kirurgin leikkauspöydälle ennen kuin oikeastaan pääsi edes vauhtiin, niin nyt sain sentään 99% suoritettua täysin suunnitelman mukaan. Tämähän ei luonnollisesti tietenkään lämmitä pätkän vertaa!! Olen tässä manannut, että kuinka voikaan olla näin huono tuuri?!? Koetin kyllä tehdä kaikkeni tauditkin välttääkseni. Söin sinkkiä, hunajaa, vitamiineja jne. Käsihygieniasta huolehdin töissäkin paremmin kuin koskaan. Ei vaan auttanut. Tuntuu työyhteisössä nykyään että tauti iskee jossain vaiheessa päälle yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Jos tosin olisi jaksanut viikon odottaa pidempään, niin asialla ei olisi ollut enää paskankaan merkitystä.

Näin päättyi siis Dublinin maratonprojekti. Kosto jäi odottamaan aikoja parempia. Fiksuhan tässä tietenkin miettisi, että kunhan flunssa on selätetty niin kunto on todella kova seuraavan projektin aloiutukseen. Tämä on totta, mutta treenimotivaatio ei ainakaan tällä hetkellä mitenkään hirveän korkealla ole. Oikeastaan sitä ei ole. Todennäköistä onkin, että tulevana pikkujoulukautena vedän ainakin pari kunnon "nollausta" ja mietin sitten, mitä tässä alkaisi puuhaamaan. Jostain kumman syystä on nyt tunne, että minä + maraton = mahdoton yhtälö. Aivan sama miten asiat tekee, mäntyyn kolisee joka tapauksessa.