Vuosi 2024 päättyi ja vuosi 2025 alkoi. Tänne en ole taas mitään vuoteen kirjoittanutkaan, mutta pidetään nyt perinnettä yllä sen verran, että kirjoitan jonkinlaisen yhteenvedon edellisestä vuodesta juoksuharrastuksen näkökulmasta. Toki hieman muitakin asioita sivuten.
Perinteiseen tyyliin aloitan vuoden 2024 juoksukilometreillä:
- tammikuu: 164km
- helmikuu: 257km
- maaliskuu: 280km
- huhtikuu: 227km
- toukokuu: 223km
- kesäkuu: 192km
- heinäkuu: 372km
- elokuu: 171km (kuun puolivälissä juoksu seis polvikivun takia)
- syyskuu: 0km
- lokakuu: 0km
- marraskuu: 0km
- joulukuu: 81km (kuun puolivälissä paluu juoksuun varovaisesti)
Vuosi 2024: juoksua yht. 1967km
Vuoden 2024 kilpailut:
- 10.2 APK hallimaraton (puolimaraton, Pori/Karhuhalli): 1:33.07
- 16.3 Maantiejuoksu cup, osa V (10km Vantaa): 39.47
- 6.4 Kisamakkara 1/2024 (5km, Vantaa): 20.06
- 29.6 Kisamakkara 2/2024 (5km, Vantaa): 20.38
- 27.7 Helsinki Twilight Run & Walk (10km, Helsinki): 41.59
Kuten määristä taas voi nähdä, jatkui edellisistä vuosista tuttu mitätön rämpiminen eikä kunnon treenejä saanut oikein missään kohtaa käyntiin.
Vuosi alkoi sellaisella löysällä puuhastelulla, jollaista tämä nyt on ollut oikeastaan vuoden 2020 jälkeen. Olin kuitenkin ehjänä ja pystyin juoksemaan normaalisti. Silti viikkomäärät eivät tammi-helmikuussa olleet kuin siinä 30-50km hujakoilla. Päätin helmikuussa lähteä testimielessä lähteä 400m rataa kiertämään Porin Karhuhalliin puolimaratonin verran. Aika 1:33.07 kertoo kaiken oleellisen. Kovempaa en kerta kaikkiaan jaksanut. Meno oli tasaista 18km verran kunnes jalat alkoivat kramppailla. Jossain 19km hujakoilla oli pakko pysähtyä, kävellä pieni pätkä ja venyttää koipia. Siitä maaliin könysin sitten jotenkin. Edellisen kerran kun Karhuhallissa juoksin puolimaratonin talvella 2020, aikani oli 1:19.12. Eli kunto oli nyt melkoisesti huonompi.
Maaliskuussa tuli sitten jopa joitakin päälle 70km juoksuviikkoja. Lähdin Vantaan Maantiejuoksu cupin viimeiseen talvijuoksusarjan osakilpailuun 16.3 kokeilemaan, kuinka 10km kulkisi. Loppuaikani oli 39.47 ja 40min. alitus oli erittäin positiivinen yllätys. Tokihan olen kymppejä juossut takavuosina minuuttikaupalla kovempaa, mutta tämä antoi hieman valoa tunneliin juoksukunnon kehittymisen suhteen.
Seuraavan kerran olin viivalla 6.4 Teemu Plantingin ideoimassa Kisamakkarassa, joka on siis 5km tasoituslähtökilpailu. Vaikka pari viikkoa aiemmin 40min. raja kympillä rikkoutui, nyt ei vitonen kulkenut alle 20min. mitenkään. Kaikkeni antaneena olin maalissa ajassa 20.06. Vietin tässä kohtaa 5 viikon lomaa, joka oli alkanut pääsiäisenä. Pian Kisamakkaran jälkeen kävin serkkujen luona Oulussa reissun ja sitten lähdimme vaimon kanssa Portugaliin reissulle. Portugalissa oli tietenkin hienot ja lämpimät kelit lenkkeillä, mutta en siellä nyt hurjasti lenkkareita jalkaan kiskonut, vain sellaista pientä lenkkeilyä.
Palasin töihin vasta vapun jälkeen. Ei innostanut lähteä kisoja juoksemaan, koska kunto ei ollut häävi. Päin vastoin, se oli pudonnut tuosta maaliskuusta selvästi huonommaksi. Kesäkuun lopussa 29.6 juoksemani vuoden toinen Kisamakkara todisti tämän, sillä 5km "kulki" aikaan 20.38. Vikalla kilsalla piti pysähtyä yökkäilemään ja olin aivan poikki. Vasen polvikin alkoi kesäkuussa kipuilla jonkun verran lenkeillä, mutta ajattelin sen olevan reiden lihaskireyttä tai vastaavaa.
Heinäkuussa päätin alkaa nostamaan vihdoin hieman juoksukilometrejä. Viikkokilsat pyörivät siinä 70-90km tienoilla. Vasemman polven kipu oli välillä kova, mutta välillä sen kanssa pystyi hyvin elämään. Lähdin heinäkuun lopussa 27.7 juoksemaan 10km. Tapahtuma oli Helsinki Twilight Run & Walk, jonka lähtö on myöhään illalla. Sää oli erittäin kuuma ja olin puolimatkassa jo aivan nakit ja muusi. Raahauduin maaliin ajassa 41.59, joka taitaa olla surkein ikinä juoksemani 10km aika.
Polven kipu yltyi elokuun alussa jo melkoiseksi. Silti 17.8 lähdin kolmanteen vuoden Kisamakkaraan taas 5km kisan juoksemaan ja se menikin ihan hyvin aikaa 20.01. Polvi oli kuitenkin sen jälkeen niin kipeä että juoksu oli pakko laittaa seis.
Olen polvivaivoista(kin) kärsinyt takavuosina todella paljon. Näin osasin itsekin tehdä diagnoosia, että kyseessä ei ainakaan ollut juoksijan polvi, eikä hyppääjän polvi. Kipu esiintyi suoraan lumpion alla ja myös lumpion yläosassa, kohdassa johon reisilihas kiinnittyy. Jalan koukussa pitäminen aiheutti suunnatonta särkyä ja siksi esim. konttorituolissa istuessa jalkaa piti tuon tuosta suoristaa, jolloin kipu helpotti. Jotain oli nyt jälleen kerran pahasti pielessä. Ei jätä vammat mua rauhaan, ei sitten millään! Työterveydestä hain lähetteen magneettikuviin. Seuraavaksi sitten kuvien kanssa Ilkka Räsäsen vastaanotolle kuulemaan, mikä nyt on vamman laatu ja mitä pitää tehdä.
"Ilonpilaaja-Ilkka" osaa asiansa. Hän on kummatkin akillesjänteenikin leikannut ja tulivat hyvin kuntoon. Tällä kertaa kyse oli ns. kondromalasia-vammasta, eli rusto oli hapertunut lumpion alta. Myös polvilumpion ja reisilihaksen kiinnityskohta oli pahasti tulehtunut. Ilkkaa ei näissä sumuteta. Hän sanoi minulle heti tutkittuaan, että olen selkeesti jo 2kk juossut kipeällä jalalla. Myönsin asian olleen juuri näin. Askellusta tarkastellessa oli selvää, että vasemman jalan nilkka ei toimi normaalisti, joka tod.näk myös aiheuttaa polvikivun.
Jotta polvi tulisi kuntoon, katsottiin sopivat jumppaharjoitteet. Ilkka myös määräsi, että enne joulukuulle määrättyä kontrollikäyntiä ennen juosta ei saa missään nimessä. Plääh!
Olin perinteiseen tyyliini taas koko kesän töissä. Syyskuussa koitti taas jokavuotisen Lapin reissun aika. Jäin lomalla 9.9 ja lähdin tuon viikon puolivälissä kohti pohjoista. Vietin ensin pari päivää Oulussa sukulaisten luona, josta jatkoin perjantaina Leville Ruskamaratonin viikonloppua viettämään. Koska oli vammoja, en taaskaan juossut Levillä mitään matkaa ja keskityin jo perjantaista lähtien "oleelliseen", eli armottomaan ryypiskelyyn :) Perjantai, lauantai ja sunnuntai menivätkin varsin kosteissa merkeissä. Jäin Leville vielä seuraavan viikon alussa "toipumaan" näistä rajuista kemuista, mutta keskiviikkona suuntasin Saariselälle, jonne vaimonikin matkusti. Hienoa oli Saariselällä viikko viettää ja samoilla upeissa tunturimaastoissa.
Loma jälkipuoliskolla ostin syyskuun lopussa uuden pyörän, koska sisälajien kuten soutu ja crosstrainerin vatkaaminen ovat vihonviimeisen puuduttavia. Aloinkin ihan mukavasti pyöräilemään ja töihin palattuani myös työmatkat kulkivat useimmiten pyörällä.
Loppuvuosi olikin sitten vamman kuntoutusta. Joulukuussa koitti kontrolliaika lekurille, joka antoi luvan kokeilla juoksua. Kuitenkin nyt alkuun vain 2-3 lenkkiä viikossa, eikä matka saisi olla kerralla uin 5-8km. Hyvä uutinen oli, että polven tulehdus on asettunut, eikä kipuja olekaan enää esiintynyt. Huonoa on sen sijaan se, että ongelman juurisyy, eli vasemman nilkan toiminta ei ole parantunut/kehittynyt toivotusti. Ongelma ei omin toimin todennäköisesti myöskään tule kuntoon, vaan siihen tarvitaan osaavan fysioterapeutin käsittelyä ja manipulaatiota. Minulla onkin helmikuun alkuun varattu aika Jukka Kankaalle, joka on kavereiden mukaan oikea guru näissä asioissa. Sitä odotellessa yritän nyt jotenkin kuntoani ylläpitää.
Mitä seuraavaksi?
Jos vasemman nilkan toiminta tulee hyvin kuntoon ja JOS pääsen ehjänä ja terveenä harjoittelemaan, niin voi olla että yritän vielä alkaa juoksukuntoa nostamaan. En sano tätä varmaksi, sillä en vielä tiedä a) tuleeko jalka täysin juoksukelpoiseksi ja b) löytyykö niin kauan kateissa ollut motivaatio vielä uudelleen.
Toivottavasti vuosi 2025 olisi kuitenkin parempi juoksun osalta kuin vammojen täyttämä vuosi 2024 oli.
